Neverending story

Noni, taas tuli jotain muuta kuin piti. Lähdin neulomaan nilkkasukkia ja sainkin polvisukat. Olisin malttanut jättää nilkkapituisiksi, ellei lanka ei olisi ollut näin kauniin väristä. Se on 4-säikeistä Alizen Superwashia ja värinumero on 4411. Sukkien nimi tulee siitä puuduttavasta tylsyydestä, joka aiheutui ohuen langan, yksitoikkoisen sileän neuleen ja sukkien pituuden kombinaatiosta: varressa on yhteensä 232 kerrosta, jos resorit lasketaan mukaan. En kyllä ihan heti tee toisia samanlaisia..

Enkä myöskään allekirjoita sitä väitettä, että kutomalla kahta sukkaa yhtä aikaa tulee nopeammin valmista. Ei muuten tule.  Päinvastoin, tämmönen puuduttava urakka tuntui kestävän kaksi ikuisuutta.

 Nää on varpaista aloitetut, silmukat luotu turkkilaisittain ja kantapää on mallia tiimalasi. Yllättävän helppo kantapää, mutta vaatii kyllä silmukkamerkit näin ohuen langan kanssa. Langankiepautuksia silmukoiden ympäri ei nimittäin meinannut nähdä millään, joten käytin silmukkamerkkiä aina kiepautetun silmukan edessä.



Tein nämä looppaamalla ja kaksi yhtä aikaa, oli suht iisiä koska ei ollut kuin kaksi lankakerää sotkeutumassa toisiinsa. Loppuvaiheessa käänsin sukat lyhyemmiksi siten, että jalkaterät olivat varren sisäpuolella, koska ne alkoivat olla lankojen tiellä.

Ja taas onnistuin mokaamaan langan värityksen kanssa: molemmat on neulottu ottamalla langan pää kerän sisäpuolelta. Vaan enpä tullut ajatelleeksi, että ne olikin tehtaalla keritty eri suuntiin. Että ärsytti. Ei onneks ärsytä enää, koska valmiissa sukissa moista mokaa ei edes huomaa.


Näiden varsinainen juju on kuitenkin sukan istuvuus, joka johtuu siitä että tein levennykset oman jalan mukaan kokeilemalla sukkaa aika ajoin. Halusin sukat, jotka mahtuisivat ratsastussaappaisiin ja olisivat kuin toinen iho. Levennykset alkavat kerroksessa 83 ja ne on tehty joka viidennellä rivillä siten, että sukan takaosan keskikohdassa on neulottu silmukka kahteen kertaan, sitten kaksi oikeaa väliin ja vielä toisen kerran neulottu silmukka kahteen kertaan.

Viereisessä kuvassa näkyy (joo tiedän, huonosti) levennyslisäysten V-mäinen viuhka pohkeen kohdalla.

Alla kuva sukista koko pituudessaan. Aikamoiset pötköt ovat.

Nilkan kohdalla silmukoita oli 68, resorissa 90. Koska tein lisäykset vain sukan takaosassa, jouduin siirtämään silmukoita sukan etupuolelle.  Tein sen vasta juuri ennen resoria, mikä ei välttämättä ollut paras ratkaisu, koska väärässä kohdassa ollut puikon vaihtumiskohta jätti suht ruman jäljen.


Resorin päättelin joustavasti eli lisäämällä langankierrot ylivetopääteltävien silmukoiden väliin. Siitä on olemassa sen tuhannen tutoriaalia ja kuvasarjaa, joten linkkaanpa johonkin hyvään sellaiseen mieluummin kuin selitän itse: Käsityöelämää -blogin ohje joustavalle päättelylle. 

Tää joustava päättely on varpaista varteen -sukkien kohdalla aikalailla must juttu. Muilla tavoin resorin reunasta tulee liian kireä. Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nytkin on tuolla yläkerrassa odottamassa yksi pari nilkkasukkia, joiden resori pitäisi purkaa ja tehdä uudestaan joustavana. Kertaalleen valmistuneeseen työhön uudestaan ryhtyminen vaan on kovin nihkeetä. Mieluummin aloittaisin jotain uutta. Tai siis mieluummin olen jo aloittanut jotain uutta. Noin viisi kertaa.



ps. Eihän näitä minkään ratsastussaappaiden kanssa ole käytetty, kuten tuossa ylempänä intoilin. Talvikauden bilesukat niistä tuli, koska ovat erinomaiset bootsien kanssa.

ps ps. Näistä lähti oikein massiivinen, koko syksyn kestänyt Pertsa Perussukka -buumi. Niistä lisää tuonnempana.

ps ps ps. Yllä mainitut, uutta joustavaa resoria odottaneet nilkkasukat saivat sitten lopulta kyytiä. Eli purkasin ne alkutekijöihinsä. Olivat oikein sievät, mutta aiheuttivat minussa jonkinlaista epämääräistä tyytymättömyyttä. Värivalinta taisi olla väärä.

ps ps ps ps. Nämä kirjoitukset kannattaisi näköjään julkaista heti eikä kolmen kuukauden päästä, ettei peeässiä tulvisi tänne postauksen loppupäähän tätä rataa. Toki olisin voinut muokata tekstiäkin ajankohtaisemmaksi, mutten sit viittiny. Olisin kuitenkin taas jäänyt hilloamaan tekstiä luonnoksena parin kuukauden ajaksi..

Kallomanian kesäromanssi

Neulojan runsaudenpula: Kaapit pullollaan villasukkia, mutta ikinä ei löydy täsmälleen oikean värisiä, pituisia ja paksuisia. Romanssit kudoin just tällaseen sukkapula-ahistukseen: ei ollut mitään mitä käyttää vaaleanharmaitten ja -punaisten vaatteiden kanssa. Tummaa pinkkiä ja -harmaata löytyi kyllä, mutta ne ei nyt kelvanneet. Vaaleanpunaisen sävy on näissä mun makuun hippasen liian kylmä, olisin halunnut enemmänkin vanhaan roosaan päin kallellaan olevaa väriä. Aloittamisen himo oli kuitenkin niin kova, etten malttanut odottaa tilauslankoja vaan kudoin Nallesta.

Mun tapauksessa suurin syy suosia Novitan lankoja on juuri nopea saatavuus, jos joku sitä ihmettelee. Facen neuleryhmissä tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka pitävät Novitan tuotteita ihan kurana. Mun mielestä ne on ihan diisenttiä peruskamaa, miinuksena lähinnä katkovärjättyjen lankojen mielikuvituksettomuus ja laimeat värit. Samoin liukuvärjätyt sukkalangat puuttuvat tyystin.

Sovellettua latvian twistiä

Resorin reuna on omalla idealla tuunattua latvian twistiä. Vaihdoin langan vaaleanpunaiseen twistauskerroksessa ja kieputin pinkkiä 2 kertaa jokaisen twistin ympäri. Tässä ei ole kuin 4 kerrosta valkoista, muhkeammat olisi saanut neulomalla esim. 8 tai 10 kerrosta ennen kieputusta. Tässä kiepautukset ovat 5 silmukan välein, koska silmukkamäärä on sillä jaollinen (90s.).

Varsinainen resori on valepalmikkoa ja tehty puoli milliä ohuemmilla puikoilla kuin muu sukka (2,5mm ja 3mm). Resorissa on 7 kertaa normaali valepalmikko ja viimeisessä on langankierto nostettu kiertäen, ettei tule reikää.

Kuvio on kallomania, joka toinen poikkiraita on sydämiä ja joka toinen venäläistä kukkaa. Varressa on kaksi kavennuskohtaa (10 ja 8) väliraitojen kohdalla niin, että nilkan pystyraidoituksessa on enää 72s.

Kantalappu on 20 kerrosta, kavennukset 11-14-11 ja nostot 12 ja 12 (alapuikolla 38s. ja yläpuikolla 36s.). Tuo 20 riittää hyvin, koska tiukan nilkkapystyraidoituksen jälkeen löysempi sydänkuvioraita, joka tulee jo jalkapöydän päälle.

Kiilakavennuksissa kavennetaan 14s. joka toisella ja jaetaan niiden jälkeen silmukat tasan ylä- ja alapuikoille, eli siis siirretään yläpuikolta 3 ekaa ja 3 vikaa alas, jolloin molemmille puikoille tulee 30s.

Jalkapöydän venäläinen kukkaraita tulee vain päälle, alla on sileää neuletta. Kärjessä on leveä nauhakavennus ja kavennus joka toisella.

Kukat virkkasin ihan pikapikaa, ne eivät ole mitenkään hohdokkaat. Niiden keskellä on luonnonkivihelmet, jokaisessa kolmessa erivärinen (valkoinen, harmaa ja pinkki). Kukkien funktio on lähinnä merkata sukan ulkosivua, ettei mene sukka väärään jalkaan. Sitten vielä mustaa ja harmaata satiininauhaa, joihin jotain metallista koristetta ja ta-DAA! Sullokakka presents: Kallomanian kesäromanssi has born!


pst! Sukat ovat pitkät, kantapään takaa maasta mitattuna 50cm. Veikkaisin, että noin 165cm henkilölle ylipolvensukat, tällaiselle hämähäkille kuin minä polvisukat. Yläosa on varsin leveä eli pitäisi sopia muhkeille pohkeillekin.

pst pst! Pahoittelen taas kerran huonoja kuvia. Syy: INHOAN kuvaamista, mikä valitettavasti näkyy lopputuloksessa.


Edit: Ohje löytyy täältä.

Kallomania liekeissä

Ensimmäiset kirjoneulesukkani fingering -paksuisesta langasta. Kallokuvio on oma kallomania, liekit kopsasin netistä. En ole niihin ihan täysin tyytyväinen, mutta ajattelin että menköön nyt kun tuli aloitettua.

Nämä on neulottu looppaamalla pyöröillä kaksi yhtä aikaa, mikä on kyllä tekniikoista ihan paras. Sukista tulee varmimmin saman kokoiset, kun käsiala pysyy samana molemmissa. Kirjoneule tosin asettaa tiettyjä haasteita, kun on kaksi sukkaa yhtä aikaa puikoilla ja haluaa kuljettaa lankoja koko ajan mukana: toisiinsa kietoutuvien lankakerien määrä on kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Mutta mieluummin minä niitä lankoja selvittelen pitkin matkaa kuin päättelen valmista sukkaa, jossa on miljoona langanpäätä. Ei hitto että voikin joku homma olla niin vastemielistä!  Normaalisti päättelen katkaistut langat jo neuloessa, jos on ihan pakko katkoa. Jokainen pääteltävä langanpää kun lisää riskiä, että tekele alkaa purkautua käytössä.


Lankana on Alizen 4-säikeinen superwash ja musta Venla. Käytin tässä kahta kerää yhtä aikaa, mutta huomasin vasta neuloessa että tuo kirjava lanka on väreiltään symmetristä, eli olisin voinut ottaa saman kerän molemmista päistäkin jos en olisi tehnyt kahta yhtä aikaa samoilla puikoilla. Langat on nimittäin huomattavasti helpompi selvitellä ja pitää kurissa, kun ne tulevat eri keristä.

Hassusti meni noi värit tolleen täysin päinvastoin. Jos nyt alkaisin tehdä noita niin tekisin samanlaiset eli katsoisin saman aloituskohdan molemmista keristä.

Sukat on tehty perinteisesti varresta varpaisiin, 72 silmukkaa ja 2mm 120-senttiset pyöröpuikot. Kantalappu 36s. ja 28 kerrosta, kantapään kavennukset 11-14-11 ja nostettu 15s+15s. Kiilakavennuksissa vähennetty silmukkamäärä 68 silmukkaan (eli siis 34+34).

 Mä teen sukat aina silleen, että rivinvaihtosauma tulee jalkojen sisäsivulle eli sukat ovat teknisesti ottaen toistensa peilikuvat. En halua saumaa taakse, koska se näkyy sieltä enemmän.

Ekaan sukan kantalappu tulee heti rivinvaihdon jälkeen (viidellä puikolla neulottaessa puikot 1 ja 2) ja tokan takapuolelle (sukkapuikoilla puikot 3 ja 4). Kahta kerrallaan looppaamalla ekan sukan kantalappu on etummaisella puikolla ekana ja tokan sukan taaemmalla puikolla ekana. Jos haluaa kirjoneuleenkin peilikuvaksi, tietää se enemmän silmukoiden laskemista ja ajatustyötä: silloin ei voi tehdä samalla puikolla eli rinnakkain olevien sukkien kuviota samanlaisiksi. Toi etummaisella/taaemmalla/samalla puikolla -juttu ei ehkä aukea jos ei ole koskaan loopannut, joten täytyypä joku kerta ottaa havainnekuvia keskeneräisestä työstä. Allaolevassa kuvassa työ on kesken, mutta siitä ei valitettavasti näe tätä puikkohommelia kun oli kuvatessa ennemminkin taiteelliset asiat mielessä.

Kiilakavennukset teen joka toisella, mutta silleen että kavennan joka kerroksella yhden, joko alussa tai lopussa. Tää taas johtuu siitä, miten kantalapun sivuilta poimitut silmukat käyttäytyy: kantalapun vasemmalla puolella eli sen jälkeen olevat silmukat ovat yhden kerroksen "edellä" eli on luontavaa tehdä eka kavennus lopussa ja toka sitten seuraavan kerroksen alussa. Vasen puoli edistää sen vuoksi, että aloitan kantapään kavennukset aina nurjalta, jotta olen kavennettavien silmukoiden loppuessa menossa valmiiksi oikeaan suuntaan eikä tarvitse käydä kantalapun oikealla puolella kääntymässä ympäri (kuten joissakin villasukkaohjeissa neuvotaan).



Kerrosten seuraaminen ja kavennusten laskeminen käy pyöröillä näppärästi kerroslaskurilla, se kun pysyy pyöröissä paikallaan siellä loopissa koko kierroksen ajan, ja putoaa vasta sitten kun on aika vaihtaa kerrosta ja lisätä laskuriin yksi rivi. Parillisella lukemalla kavennan kiilakavennuksen puikon lopussa ja parittomalla puikon alussa. Sama juttu kärkikavennuksissa: parittomilla kavennan ja parillisilla en. Käytän jotakuinkin aina leveätä nauhakavennusta, koska se on litteä ja jämäkkä. Sädekavennuksella tulee mun makuun liian pyöreä kärki.

Kallomanioita on vielä julkaisujonossa ainakin kolmet (yhdet Nallesta, yhdet 7 Veljeksestä ja yhdet Austerman Step/Venla -yhdistelmästä). Noista Nallet on kokonaan valmiit ja viimeistellyt, mutta en ole ehtinyt kuvata niitä vielä. Aina tuntuu olevan väärä valaistus, väärät vaatteet, vääränväriset tekstiilit ympärillä tai jotain muuta seliseliä sille, miksi kuvia ei vieläkään ole otettu..

Olgan identiteettikriisi

Viime talven tuotoksissa laahataan edelleen. Tässä muutama olga-mallilla neulottu kudelma. Nää on vähän tämmösiä "kaivasinko tässä vaan nenää vai kutoisinko sittenkin jotain" -tyyppisiä töitä eli kun ei oikein ole kunnollista ideaa mitä tekis eikä kirjoneulekaan oikein nappaa.

A(n)gorafobia

 En sitten millään keksinyt, mitä tehdä Turkista tilatusta angora-akryylilangasta. (No esim. huivin, mutten sit jaksanut.) Se ei ole sukkien kutomiseen parasta mahdollista, koska matsku kuluu niin nopeasti puhki. Sitten muistin tarvitsevani talvisin yösukat. Siinä käytössä tämäkin lanka saattaisi kestää, kun niillä ei juurikaan kävellä. Ja angora lämmittää kivasti.

Noissa on olgaa varsi, nilkan kohdalla valepalmikkoa ja sen jälkeen taas olgaa päällä, alla on suljettua 1o-1n -ribbiä. Puikot taisi olla 2mm pyöröt, ellen ihan väärin muista.

Ei tullut kovin kauniit sukat, mutta ajavat asiansa. Kuvaushetkellä sukkia on käytetty koko viime talvi aina tarvittaessa, joten ihan lanka osoittautui ihan kelvolliseksi.

Beessin espoolaisrouvan päiväuni

Kun nyt olgan kanssa pääsin vauhtiin, niin seuraavaksi sitä piti kokeilla paksummalla langalla. Nämä on Pirta -sukkalangasta, joka on about 7V:n paksuista mutta tiiviimpää.

Näissä muutin olgan ohjetta siten, että alkuosassa sileä kohta on neulottu 5 silmukalla ja nilkan kohdalla kavennettu 4 silmukkaan välikierroksella (joka siis kudotaan aina kokonaan oikeaa). Niin ja onhan niissä tuo nurjalla rajattu reikäraita, jossa satiininauha kulkee. Näihin olisi pitänyt tehdä erilainen kärkikavennus, koska sukat jäi aavistuksen liian pieniksi.

Sukkien nimi tulee siitä, että just tollasia käyttää sellaset sileetukkaset beessiin twinsettiin pukeutuvat toimistorouvat, joilla on valkonen nahkasohva ja valkoset matot. Valkoinen väri tekstiileissä on ihan painajainen mun elämässä, koska koira sotkee sen kuitenkin heti. Tai minä itse. Oon sitä tyyppiä, josta karisee aina vähintäänkin jotain epämääräisiä safkanmuruja, ellei sitten peräti kokonaisia pizzaslaisseja ja lihapullia. Ja arvatkaapa muistaisinko vaihtaa likaiset tallivaatteet aina ennen sohvalle heittäytymistä? Kysymys on sinänsä retorinen, että mulla ei tällä hetkellä edes ole sohvaa. Koirat söi edellisen ja totesin, että mitäs mä sillä, ihan turha huonekalu. Vie helkkaristi tilaa ja on lähtökohtaisesti suht ruma mööpeli.

  Olgaa käteen kans!

Turkista tilatusta langasta nämäkin, mutta merino-akryyliä. Käytän kynsikkäitä ja kämmekkäitä töissä, koska siellä on niin vilakka ilmastointi, että alkaa usein palella sormia koneella istuessa. Ja kotona silloin, kun kämpän sisälämpötila laskee neulomisen kannalta sietämättömiin lukemiin.

(Ja kääk, peukalon päättelemätön nartsa näkyy! Olkoon, en lähe vaihtaan enää kuvaa.)

Gradient bugs

Välillä saa väreistä tarpeekseen ja haluaa tehdä jotain graafista. Kuulemma. Mulle ei kyllä ole aikaisemmin käynyt niin. Mutta nyt siihen innosti perhosneuleen koetilkku valkoisella langalla: se näytti niin siistiltä jutulta, että oli pakko tehdä koko sukat. Paitsi että enhän mä jaksanut sitä valkoista väriä kuin kymmenkunta senttiä. 7V -langoissa on niin hyvä setti harmaita, että päätin tehdä liukuväriset sukat: siirtyminen valkoisesta asteittain mustaan. Nämä on varsin pitkät ja kapeet sukat, mutta mun pitkissä ja ohuissa jaloissa näyttävät lyhyemmiltä kuin oikeasti ovat.

Perhoskuvio ei mun mielestä näytä perhoselta, vaan joltain kuusijalkaiselta ötökältä. Sitä paitsi perhonen on vähän niinku valepukuinen hyönteinen. Teeskentelevät olevansa kauniita, mutta keskellä on joku ruma sarvijaakko. Yäk. Siksi nimeksi tuli gradient bug eikä butterfly.

Toi perhoskuvio on tosi nopeeta neuloa, silmukkaluvun täytyy olla 5:llä jaollinen ja kuvio on 12 kerrosta korkea, mutta sen voi puolittaakin jos tarvitsee. Puikkojen vaihtumiskohdassa saa olla tarkkana, ettei jätä liian kireitä lankalenkkejä työn etupuolelle silloin, kun perhoskuvio osuu niihin kohtiin. Vetää silloin ikävästi kasaan koko sukan.

Lanka oli 7 Veljestä ja 3mm bambuisilla pyöröpuikoilla tikuteltu. Nyt jälkiviisaana olisin kyllä tehnyt nuo mieluummin 3,5-millisillä kun bambusta on kyse. Turhan nihkeetä menoa oli kolmosilla.

Langat on päätelty sitä mukaa kuin työ etenee eli loppuun jää ainoastaan aloitus- ja lopetuslanka. Ohjeet siihen löytyy Dropsin sivuilta. Tosin mun mielestä ohjeessa neuvotaan sitomaan sitä pääteltävää lankaa mukana liian lyhyen matkaa, itse pidän sitä mukana vähintään 10 silmukan matkan. Muuten voi purkaantua käytössä siitä langanvaihtokohdasta. Tällä kertaa tein yhden sukan kerrallaan, mutta nämä on helppo kutoa kaksi kerrallaan looppaamalla kun ei tarvitse kuljettaa lankoja mukana. Pitää vaan löytyä tarpeeksi pitkät pyöröt. Mun mielestä 120cm on ihan minimipituus kahta yhtä aikaa neulottaessa, varsinkin kun lanka on näin paksua. Novitan uusimmassa lehdessä suositeltiin 100cm puikkoja looppaamiseen, mutta niiden kanssa tulee ahdasta ja on suurempi riski, että silmukat menee yhteen pötköön puikon vaihtumiskohdasta (eli siis siinä kohdassa oleva looppi suoristuu). Mun mielestä ärsyttävä juttu, koska oli kyseessä sitten kirjo- tai pitsineule, niin menee laskut sekaisin kun saumakohta katoaa.

Näihin sukkiin olen kirjoittanut ohjeenkin, mutta se täytyy koeneuloa ennen julkaisemista. Näissä prototyypeissä on muuten aika näkyvä virhe. Se tuli vahingossa ekaan sukkaan ja huomasin sen liian myöhään, joten neuloin saman virheen myös tokaan.

Purple sox rocks!

 Tarttin mustien niittivarsikenkien kanssa käytettäväksi violetti-mustat sukat. Ja mieluummin mallia rock, koska a) niiden tuli sopia violetin goottipaidan kanssa yhteen sekä b) sukkien neitsytmatka käpisteltiin Graham Bonnetin keikalla On The Rocksissa helmikuun alussa. Sivuhuomautuksena, että setä oli edelleen loistavassa iskussa ja veti All night longin ja Since you been gonen ihan tosta vaan. 

Alkuperäinen yritys oli neuloa Deep Purplen logo varteen, mutta meni hermo jo suunnitteluvaiheessa. Olisi pitänyt tehdä intarsiana tai silmukoiden, enkä hallitse kumpaakaan tekniikkaa niin hyvin, että olisi sujunut kiroilematta.

Niinpä menin sieltä, mistä aita on matalin, eli tein ihan perussukat, joihin laittelin vähäsen valepalmikkoa, mercury -pitsineuletta ja kromin värisiä helmiä (koska ne näyttävät niiteiltä) sekä hopeista akryylilankaa. Kuulostaa ehkä monimutkaisemmalta kuin pelkän logon neulominen, mutta sellasta se on, sitä tuppaa käyttämään enemmän energiaa työn välttelyyn kuin itse työhön.

Onneksi olen nyttemmin oppinut tekemään muistiinpanoja neuloessani, joten speksit on edelleen tallessa. Lankana on Nalle ja puikkoina 2,5mm pyöröpuikot. Silmukkaluku on 6:lla jaollinen, näissä 78 silmukkaa. Koko 39-40.

Ensin 3o-3n resoria, jonka keskikohdalla jokaiseen keskimmäiseen oikeaan ja nurjaan neulotaan helmi.

7 valepalmikkoa violetilla (3o-3n, ei siis se normaali 3o-2n).
Hopeisia tähtiä/ristejä akryylilangalla sileään neuleeseen.

Mercury-pitsiä 9 mallikertaa. Menin tyhmänä kokeilemaan kavennusta pitsikuviossa. No ei olis kantsinu, kauhee homma ja nuiva silee läntti kavennuksen kohdalla. Onneksi se on takana ja jää muutenkin saappaanvarren sisään. Eli siis tekisin nyt.. ..

6 silmukan kavennuksen pitsin jälkeen, jää 72 s, ennen..

 ..kuin suljettu 1o-1n joustinneule alkaa. Sitä posotetaan 30 kerroksen verran.




Tähän taas ne kohdan 3 ristit vai mitä ne nyt onkaan.

Kantalappu 31s ja 24 kerrosta, vikalla nurjalla eli 24. kerroksella aloitetaan kavennukset 10-11-10.

Nostetaan 13+13 ja kavennetaan joka toisella 12s eli jää 56s.

Kudotaan 60 kerrosta oikeaa.

Kärkeen nauhakavennus joka toisella, kunnes molemmilla puikoilla on 10s, sen jälkeen kavennetaan jokaisella kunnes molemmilla puikoilla 4s. Sit vaan päätellään, kiskotaan luomukset jalkaan ja lähetään baanalle.

Tyyne Torson synty ja evoluutio

Mulla on muhinut pari villatakkiprojektia suunnitteluasteella, mutta aloittaminen on tökännyt siihen, ettei ole ompelijan sovitusnukkea. Melkein jo aloin tekemään torsostani kopiota vanhasta poolopaidasta ja maalarinteipistä. Joku on kuulemma niin tehnyt, laittanut pahvista pohjan, täyttänyt torson rypistetyllä sanomalehdellä ja lopputulos on ihan toimiva. En sitten kuitenkaan ryhtynyt, koska epäilin teippaavani itseni niin tiukkaan pupaan etten saa sitä yksin kuorittua pois päältäni. Ahtaanpaikankammon triggeröimä tukehtumiskuolema teippikotelossa ei jotenkin viehättänyt ajatuksena.

Karnaluksista tilaamani Alizet kuitenkin houkuttelivat kokeilemaan, miltä pätkävärjätty lanka näyttää isoäidinneliöissä. Muutaman neliön virkattuani visiokin selkeytyi: musta-lila-pinkki-harmaata salmiakkiruutua. Kiinnittelin ruutuja nuppineuloilla vaatekaapin edessä roikkuvaan fleece-huopaan, hahmottelin ideaa paperillekin, mutta kolmiulotteisuuden puuttuminen hankaloitti näkemyksen kristalloitumista. Tai jotain.

Hetken aikaa harmiteltuani koin jumalaisen heureka! -hetken, jonka lopputulemaan kaikki materiaalitkin löytyivät kotoa samantien: puin kaksi Ikean koristetyynyä yhdessä tissiliiveihin ja korkeavyötäröisiin "muotoileviin" alkkareihin. Sitten puin tälle tyynytorsolle tiukan poolopaidan, työnsin tyynyjen väliin henkarin, rikoin kolmannen koristetyynyn ja käytin sen sisällä olevaa fylliä tissien ja olkapäiden muotoiluun, ja ta-DAA, Tyyne Torso on syntynyt! Ei se nyt mikään mittatarkka kopio mun torsostani ole, mutta saan tilkut kiinnitettyä siihen oikeille paikoilleen. Ja tyynytorsoahan voi matkan varrella muokata mittanauhan kanssa sopivammaksi, jos siltä tuntuu.


Nää on niitä hetkiä elämässä, jolloin tekee mieli taputtaa itseään miehekkäästi olkapäälle ja kehaista, että jumankekka nainen, sä oot fuckin' genius! (Tää on niin yksinkertainen keksintö, että epäilen useammankin henkilön keksineen sen ennen mua. Ei anneta sen kuitenkaan pilata hyvää leijuntaa.)

Next generation: Neulalia Luksus-Torso

Ryhdyinpä välittömästi ideoimaan parempaa versiota Tyynestä. Siitä Ikean halvimmasta peitosta (maksaa, mitä, ehkä 5 euroa?) pystyy ompelemaan luonnollisen muotoisen torsopussin, jonka sitten täyttää millä täyttää. Muhkeampikin rouvashenkilö saa kyseisestä peitosta riittävän kokoisen näköispussin.

Heil Ikea!

Elämäni ensimmäin torsie. Tyyne on ujo plikka,

näyttää vaan häveliäästi olkapäätä ja pikkusen

kaula-aukkoa.

Mulla on näitä Ikean juttuja aina kaapissa käsitöitä varten, koska ne on halpoja ja sattuu kyseinen lafka olemaan työmatkan varrella. Esim. yllämainitunlainen edullinen täkki roikkuu yläkerrassa hinttikomeron oven edessä tilkkutäkin suunnittelupohjana. Olen siihen piirtänyt tussilla jotain ruudukontynkää niin on helpompi kiinnitellä tilkkutyön palasia oikeille paikoilleen. Lisäksi peitosta on talvella ihan hyötyäkin, koska se estää vetoa karminraoista.

Toinen kaapeista aina löytyvä Ikea-artefakti on noi aiemmin mainitut koristetyynyn sisukset, kolmas valkoinen euron lakana (erinomainen, jos tarttee kaavakangasta!) ja neljäs yksiväriset koristetyynynpäälliset. Niitä on helppo tuunata virkkaamalla niille granny -neliöistä tai afrikankukista palttoo. Tai maalaamalla kangasmaaleilla niihin kuvia. Voi niihin kai kirjailla ja aplikoidakin, en ole kokeillut vielä.

Jotain helppoa ja nopeeta

Sirkka-sukkia lähdin alunperin tekemään, pyöröillä magic looppina ja kahta yhtä aikaa. 100-senttiset puikot oli kuitenkin liian lyhyet kahdelle sukalle, joten siirryin resorin jälkeen kutomaan yhtä sukkaa kerrallaan.

Seuraava ahistus tuli Sirkan kuviosta, en saanut silmukoita täsmäämään puikkojen vaihtumiskohdassa millään ja ja niinpä sukat muuttuivat ihan tavallisiksi polvisukiksi venäläisillä kukkaraidoilla. Tämmöstä se on, kun iltaisin väsyneenä yrittää keskittyä.

Lanka on Adlibriksen alennusmyynnistä joskus ostettua Mellanraggia, valkoiset kukkaraidat Seitsemää Veljestä.

Sukat on nätit ja lämpimät, mutta ne ei oikein sovi mun muiden vaatteiden kanssa yhteen. Vein ne duunipaikalle, koska siellä tarttee lämmintä vaatetta yllättävän usein. Koneellinen ilmastointi ja istumatyö nääs.

Mulla on vielä tuota samaa lankaa vaaleanpunaisena ja vaaleanvihreänä odottamassa inspiraatiota.

Ah, ahtaita aikoja

Tarttin sullokakat Viikatteen ja Kotiteollisuuden Joulupipari 2 -kiertueen keikalle The Circukseen 5.12. eli viime vuodessa laahaa nämä mun blogipostaukset edelleenkin.


Viikatteen biisien iloiset sanoitukset mielessäni näpertelin itselleni tällaiset. Yllättävän "värikkäät" sukat saa aikaiseksi ilman värejäkin (harmaa ei edelleenkään ole mielestäni väri, kuten ei valkoinenkaan).


Tämmöiset on yllättävän nopea neuloa kun ei tarvitse tuijotella mallikarttaa. Sitä vaan antaa palaa ja kuviot tulee mieleen sitä mukaa kun sukka etenee. Ja toinenhan on helppo kun on mallikappale siinä nenän edessä. Näihin sattui tulemaan vihaisia kalloja ja hännällisiä sydämiä (toisinpäin katsottuna sydämet kyllä näyttää enemmän perskannikoilta tai palleilta..).


Lankana 7 veljestä grafiitti, harmaa ja valkoinen, 3,5mm pyöröillä tehty nämäkin. Silmukkamääristä ei mitään mielikuvaa mutta yleensä teen nämä seuraavalla kaavalla:

Luon 70 silmukkaa.

Valepalmikkoa 5 kuvion verran. Jos haluan tiukemman resorin niin neulon 3mm puikoilla tämän. Jos taas haluan laittaa korsettinauhat resoriin niin vähintään 6 kuviokertaa palevalmikkoa.

Kuviota mitä nyt mieleen juolahtaa, aina vähintään yksi kierros kalloja. Lankoja kuljetan mukana ja/tai päättelen neuloessa. Vähentää kummasti päättelyahdistusta.

Ennen nilkkaa kavennus 10 silmukkaa.

Kantalappu 30 silmukkaa ja 18-22 kierrosta (riippuu siitä, kuinka pitkään teen tiukemman nilkkaosan jälkeen sileätä/kuvioneuletta).

Kantapääkavennukset 9-12-9 ja silmukat nostan virkkuukoukulla reunasilmukan "jalasta", tulee siistimpi tälleen.

Kiilakavennukset joka toisella siten, että jäljelle jää 48 tai 52 silmukkaa (jos jalkaterässä paljon kirjoneuletta niin 52). Kavennusten jälkeen jaan silmukat molemmille puikoille tasan.

Jalkaterässä 50 kierrosta kantapään jälkeen, sitten kärkiin nauhakavennukset joka toisella, kunnes pyöröpuikoilla on 10 + 10 silmukkaa. Sen jälkeen kavennus joka kierroksella.

Kallomania!

 Kuivan kauden (eli jotain muuta kuin kirjoneuletta) jälkeen iski niin kauhia kallomania, että! Ja nimenomaan piti mustaa ja värikästä saada puikoille. Sen seurauksena syntyivät Kallomania -sukat, jotka nyt tässä julkaisen Kansainvälisen Naistenpäivän kunniaksi. Nämä tein itselle ihan tarpeeseen, kun piti saada mustan neulemekon ja mustien niittivarsisaappaiden seuraksi värikkäät sukat.

Viereisessä kuvassa ei suinkaan esiinny varsisaappaat vaan muoviset duunitohvelit, taattua Hong Kong -laatua ja hinta hulppeat 5,90. Ne oli ihan pakko saada, koska bling bling. Mustatkin oisin ostanut, muttei ollut kokoja. Onneks olen töissä yliopistolla eli tuttavallisesti lipastolla, koska siellä saa pukeutua just niin häiriintyneesti kuin haluaa. Itse asiassa olen jo pitkään epäillyt, että kukaan ei noteeraisi edes sitä, jos jonain päivänä liihottelisin paikalle alasti. Kyllähän te noi tiedeihmiset tiiätte, ne keskittyy vain olennaiseen eli kirjoitettuun tietoon.

 Lähikuvassa Kallomanian mallikerta. Heleppoo ku heinänteko (joka oikeesti ei ole helppoa vaan ainakin mulle vuoden stressaavin tapahtuma), kallokuvioo ja väliraitaa ja nilkassa tuo kapea pystyraidoitus. Kallokuvio tsiigaa joka toisessa rivissä eri suuntaan, muuten kuvio on aina sama. Meinaan tuon mallikuvion laittaa Ravelryyn kunhan ehdin.

Narut on letitettyä satiininauhaa, kussakin 6 eri väriä eli samat kuin 7V Raita Sateenkaari -langassa. Musta ja valkoinen on tällä kertaa Pirta sukkalankaa, hankittu heikkona hetkenä Sittarin tarjouksesta. On tiiviimpää kamaa kuin 7V, joten lopputuloskin on napakampaa.

Jalkaterässä ei ole kuviota, koska piti saada niihin saappaisiin sopivat sukat. Ovatten inasen liian ahtaat nuin paksulle kirjoneuleelle.

Tilasin ebayn kautta Kiinasta näihin sopivan huivinkin, mutta se ei ole vielä tullut. Ainakin kuvassa se näyttä about samanväriseltä, mutta noistahan ei koskaan tiedä etukäteen mitä saa.

Puikoilla on jo seuraavat Kallomaniat eli ei nää kuulkaa tähän loppunu!

Liskonnahkasukat

By Walter Siegmund (talk) - Own work, CC BY-SA 3.0, 

https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=33358108

Vasemmalla sukkien (tahaton) esikuva, sarvikonnalisko. Se pystyy ruiskuttamalla verta silmistä puolustautuessaan, valitettavasti en osannut neuloa sukkiin samanlaista ominaisuutta. O_o

~ o ~

 Ihan piirakkamallilla lähdin sukkia neulomaan. Edellisellä kerrallahan tuli lohikäärmeennahkaa, nyt teksasisilaista sarvikonnaliskoa.

Kudoin näihin valepalmikkoresorin välttääkseni yläreunan lerpahtamista epätasaiseksi, piirakkakuvio kun tuppaa sen sellaiseksi kiristämään. Sukansuun lerpakkeet on neulottu ensin tasona (4 kerrosta oikein, sitten käännetty neuletta puikon ympäri viiden silmukan välein) ja sen jälkeen yhdistetty pyöröneuleeksi.

Lankana on 7 Veljeksen Raitaa ja puikot Novitan 3,5mm 80cm pyöröpuikot.

Oikein hyvin sopii koiran väreihin nämä liskosukat. Pikkasen pieniksi jäivät, olisi pitänyt tehdä kärkikavennukset eri tavalla.

Tässä näkyy takaosan kavennukset ja se, että jatkoin suljetulla ribbillä myös pohjaosan, toisin kuin ohjeessa. En ottanut kavennuksista lähikuvaa, koska ne on aika tökeröt, oli niin kiire saada sukat pois puikoilta, etten viitsinyt lähteä etsimään netistä ohjeita oikeaoppiseen kaventamiseen.

Catch the Rainbow

Piiitkät reinpout.

 Facen neulontaryhmissä jengi esittelee nyt kovasti räsymattosukkiaan, niin enköhän minäkin. Väkersin nämä joulukuussa 7 Veljeksestä; sateenkaarta ja papukaijaa sekä harmaata resoreissa. Nuita värikkäitä on aina kaksi kerrosta per väri. resoreissa valepalmikkoa siten että joka toinen palmikko on värillinen ja joka toinen harmaa. Silmukkamääristä mitään hajua, koska joulukuusta on jo iäisyys. Tai ainakin reilu kuukausi.

Vasemman sukan jalkaterään tuli ärsyttävä virhe, se on yhden silmukan leveämpi. Enkä edes etsimällä löytänyt syytä tälle fiballe. Nilkan resorissa silmukkamäärät oli ok, koska valepalmikko olisi kielinyt jos silmukat ei olisi stemmanneet. Todennäköisesti olen siis mokannut kiilakavennuksissa. Ruoskaa mulle. Onneksi en ole perfektionisti ja onneksi sukat tulivat itselle. Paitsi että se hemmetin yhden silmukan leveysero TUNTUU ja NÄKYY, kun sukat ovat jalassa.

Näitä neuloessa oli aivan pakko kuunnella vanhaa kunnon Rainbowta, eritoten niitä biisejä joissa solistina oli Ronny James Dio, tuo hämmentävä heavymenninkäinen. Erityisesti tätä biisiä huudatin kybällä:

Perussukat samahkoa kuosia.

Koska en voinut lopettaa Rainbown ja Dion huudattamista kesken, kudoin vielä kaverille perussukat samasta papukaija - sateenkaariyhdistelmästä. Näissä väri vaihtuu neljän kerroksen välein. Noita pitempiä kutoessani näet äkkäsin, että juuri se tietty tyyppi tarttee ehdottomasti myös tämänväriset sukat. Aiemmin olin kutonut hälle sukat grafiitti  - papukaija -yhdistelmällä, mutta niiden räikeys ei mielestäni ollut tarpeeksi über.

Sullokakka ja keski-ikä

Mun mielestä sullokakat on oikein sopiva 50-vuotislahja. Samaa mieltä oli onneksi juhlakalukin. Alkuperäinen toivomus oli possunvaaleanpunaista ja mustaa, mutta en totellut. Koska, ihan oikeesti, musta vaate ja koira, varsinkaan lauma koiria, ei ole koskaan hyvä yhdistelmä. Niinpä laitoin tota harmaata vähän reilummin, kerta se on erinomainen väri talouteen, jossa asuu paljon erivärisiä koiria. Tai no, itseasiassa harmaahan on aina oiva väri jokatalouteen (tai epäväri, koska eihän se ole oikea VÄRI) koska sen voi yhdistää lähes kaikkiin muihin väreihin ilman, että silmiin koskee tai hermostoa riipii. Ainakaan paljon. Olen näet hurjan ja monimuotoisen urakehitykseni varhaisemmissa vaiheissa plätrännyt paljon värien kanssa ja jossain vaiheessa jopa tehnyt ihan värianalyysejäkin maksusta, joten värien yhteensopivuus että sopivuus kantajalleen ovat vähän niinku elämäni keskiössä, näin palaverikielellä asian ilmaistakseni.

Varren yläosan kerrosrivinousu on joka toisella kierroksella ettei kiristä liikaa. Ja -tiukkaa tuuletusta sekä high five (koiran kanssa) tähän- voitin ennakkoluuloni nurjaa neuletta kohtaan elikkäns lisäsin sitä koristeraidoiksi nilkkajoustinosuuden yläpuolelle. Näiden sukkien jälkeen olen hyvin diskreetisti lisäillyt sitä muihinkin tekeleisiin, mistä olen jopa vähän ihmeissäni. Siihen tuskin pääsen ikinä, että tekisin sitä sellaista neuletta, jota neulotaan nurjallakin oikein. Se vaan on niin susirumaa. Sori kaikki sellaisen tekstuurin ystävät, mutta kun se kirskuu mun sielussain kuin metallihaarukka posliinilautasta vasten.

Heippa, mä meen nyt kutomaan Viking Line -sukkia. Niistä sitten joskus myöhemmin.

La Kumparsitat

Pahemmalaatuinen force majeure eli pakollinen

 tauko.

Toisinaan ei voi kutoa, vaikka kuinka haluttaisi. Kuten silloin, kun kodin karvainen jyrsijäntorjuntayksikkö eli kotisosiopaatti käyttää kudintasi tyynynä. Kissat ovat hämmästyttäviä olentoja, miten voi noin pieneen otukseen mahtuakin niin iso ego? Jos iso, 35-kiloinen koirani seikkailisi yöt yksin ulkona, huutelisin ihan hermorauniona sitä kotiin ja ajelisin läpi yön pitkin pitäjää etsimässä. Mutta kun toi kymmenesosan koirasta painava pieni, pehmeä olento hengailee yöt ties missä, ei huoleta sen puolesta yhtään. Koska se vaan nyt on niin pätevä. Ja toisaalta, sen työ on pitää talli jyrsijävapaana. Se ei onnistu sisällä lööbailemalla.

***  

Mulle iski lokakuussa mahoton tarve violeteille säärystimille. Muistin, että mulla on muutama kerä moniväristä Raggia, joka on about Novitan Isoveljen paksuista. Liian paksua sukkiin mutta säärystimiin ihan sopivaa. Sukkien typerä nimi tuli kumpareneuleesta, josta ne on tehty. Jäi ärsyttävästi kieppumaan mieleen, enkä pääse siitä eroon millään. Vähän niinku korvamato, mutta ilman säveltä.

La Kumparsitat utan villasukka.

Nää on kudottu alhaalta ylöspäin, alotin 55 silmukalla ja lisäsin 65 silmukkaan. Resorit on valepalmikkoa ja varren puolessa välissä kulkee raita venäläistä kukkaa.Kukkaraita ja varren kukka on tehty tuplasti Raggin paksuisesta valkoisesta akryylilangasta, jonka olen ostanut joskus Lidlistä (joku piponvirkkaussetti muistaakseni, jossa oli kolme eriväristä 50g lankakerää ja oranssi muovinen virkkuukoukku). Niin ja kukan "sisäkukka" ja säärystimien varren yläosan valkoinen raita on luonnonvalkoista seiskaveikkaa.


Nää tartti kaverikseen lyhytvartiset villasukat, joten värkkäsin sellaset sekalaisesta valikoimasta samapaksuista lankaa: "runko" violetinsävyistä seiskaveikka Jenkkaa (kausituote, jota saa vain Citymarketeista), mustaa ja tummaviolettia 7veetä ja jotain violetihkon ja viininpunan välistä olevaa lankaa ja vaaleanpunaista, saattavat olla Novitan suomalaista Sukkalankaa.

Pulleva kullero, keskellä ihan helmi.

En sitte jaksanu tehdä kahta samanlaista..