Mun mielestä sullokakat on oikein sopiva 50-vuotislahja. Samaa mieltä oli onneksi juhlakalukin. Alkuperäinen toivomus oli possunvaaleanpunaista ja mustaa, mutta en totellut. Koska, ihan oikeesti, musta vaate ja koira, varsinkaan lauma koiria, ei ole koskaan hyvä yhdistelmä. Niinpä laitoin tota harmaata vähän reilummin, kerta se on erinomainen väri talouteen, jossa asuu paljon erivärisiä koiria. Tai no, itseasiassa harmaahan on aina oiva väri jokatalouteen (tai epäväri, koska eihän se ole oikea VÄRI) koska sen voi yhdistää lähes kaikkiin muihin väreihin ilman, että silmiin koskee tai hermostoa riipii. Ainakaan paljon. Olen näet hurjan ja monimuotoisen urakehitykseni varhaisemmissa vaiheissa plätrännyt paljon värien kanssa ja jossain vaiheessa jopa tehnyt ihan värianalyysejäkin maksusta, joten värien yhteensopivuus että sopivuus kantajalleen ovat vähän niinku elämäni keskiössä, näin palaverikielellä asian ilmaistakseni.
Varren yläosan kerrosrivinousu on joka toisella kierroksella ettei kiristä liikaa. Ja -tiukkaa tuuletusta sekä high five (koiran kanssa) tähän- voitin ennakkoluuloni nurjaa neuletta kohtaan elikkäns lisäsin sitä koristeraidoiksi nilkkajoustinosuuden yläpuolelle. Näiden sukkien jälkeen olen hyvin diskreetisti lisäillyt sitä muihinkin tekeleisiin, mistä olen jopa vähän ihmeissäni. Siihen tuskin pääsen ikinä, että tekisin sitä sellaista neuletta, jota neulotaan nurjallakin oikein. Se vaan on niin susirumaa. Sori kaikki sellaisen tekstuurin ystävät, mutta kun se kirskuu mun sielussain kuin metallihaarukka posliinilautasta vasten.
Heippa, mä meen nyt kutomaan Viking Line -sukkia. Niistä sitten joskus myöhemmin.
