Kallomanian kesäromanssi

Neulojan runsaudenpula: Kaapit pullollaan villasukkia, mutta ikinä ei löydy täsmälleen oikean värisiä, pituisia ja paksuisia. Romanssit kudoin just tällaseen sukkapula-ahistukseen: ei ollut mitään mitä käyttää vaaleanharmaitten ja -punaisten vaatteiden kanssa. Tummaa pinkkiä ja -harmaata löytyi kyllä, mutta ne ei nyt kelvanneet. Vaaleanpunaisen sävy on näissä mun makuun hippasen liian kylmä, olisin halunnut enemmänkin vanhaan roosaan päin kallellaan olevaa väriä. Aloittamisen himo oli kuitenkin niin kova, etten malttanut odottaa tilauslankoja vaan kudoin Nallesta.

Mun tapauksessa suurin syy suosia Novitan lankoja on juuri nopea saatavuus, jos joku sitä ihmettelee. Facen neuleryhmissä tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka pitävät Novitan tuotteita ihan kurana. Mun mielestä ne on ihan diisenttiä peruskamaa, miinuksena lähinnä katkovärjättyjen lankojen mielikuvituksettomuus ja laimeat värit. Samoin liukuvärjätyt sukkalangat puuttuvat tyystin.

Sovellettua latvian twistiä

Resorin reuna on omalla idealla tuunattua latvian twistiä. Vaihdoin langan vaaleanpunaiseen twistauskerroksessa ja kieputin pinkkiä 2 kertaa jokaisen twistin ympäri. Tässä ei ole kuin 4 kerrosta valkoista, muhkeammat olisi saanut neulomalla esim. 8 tai 10 kerrosta ennen kieputusta. Tässä kiepautukset ovat 5 silmukan välein, koska silmukkamäärä on sillä jaollinen (90s.).

Varsinainen resori on valepalmikkoa ja tehty puoli milliä ohuemmilla puikoilla kuin muu sukka (2,5mm ja 3mm). Resorissa on 7 kertaa normaali valepalmikko ja viimeisessä on langankierto nostettu kiertäen, ettei tule reikää.

Kuvio on kallomania, joka toinen poikkiraita on sydämiä ja joka toinen venäläistä kukkaa. Varressa on kaksi kavennuskohtaa (10 ja 8) väliraitojen kohdalla niin, että nilkan pystyraidoituksessa on enää 72s.

Kantalappu on 20 kerrosta, kavennukset 11-14-11 ja nostot 12 ja 12 (alapuikolla 38s. ja yläpuikolla 36s.). Tuo 20 riittää hyvin, koska tiukan nilkkapystyraidoituksen jälkeen löysempi sydänkuvioraita, joka tulee jo jalkapöydän päälle.

Kiilakavennuksissa kavennetaan 14s. joka toisella ja jaetaan niiden jälkeen silmukat tasan ylä- ja alapuikoille, eli siis siirretään yläpuikolta 3 ekaa ja 3 vikaa alas, jolloin molemmille puikoille tulee 30s.

Jalkapöydän venäläinen kukkaraita tulee vain päälle, alla on sileää neuletta. Kärjessä on leveä nauhakavennus ja kavennus joka toisella.

Kukat virkkasin ihan pikapikaa, ne eivät ole mitenkään hohdokkaat. Niiden keskellä on luonnonkivihelmet, jokaisessa kolmessa erivärinen (valkoinen, harmaa ja pinkki). Kukkien funktio on lähinnä merkata sukan ulkosivua, ettei mene sukka väärään jalkaan. Sitten vielä mustaa ja harmaata satiininauhaa, joihin jotain metallista koristetta ja ta-DAA! Sullokakka presents: Kallomanian kesäromanssi has born!


pst! Sukat ovat pitkät, kantapään takaa maasta mitattuna 50cm. Veikkaisin, että noin 165cm henkilölle ylipolvensukat, tällaiselle hämähäkille kuin minä polvisukat. Yläosa on varsin leveä eli pitäisi sopia muhkeille pohkeillekin.

pst pst! Pahoittelen taas kerran huonoja kuvia. Syy: INHOAN kuvaamista, mikä valitettavasti näkyy lopputuloksessa.


Edit: Ohje löytyy täältä.

Kallomania liekeissä

Ensimmäiset kirjoneulesukkani fingering -paksuisesta langasta. Kallokuvio on oma kallomania, liekit kopsasin netistä. En ole niihin ihan täysin tyytyväinen, mutta ajattelin että menköön nyt kun tuli aloitettua.

Nämä on neulottu looppaamalla pyöröillä kaksi yhtä aikaa, mikä on kyllä tekniikoista ihan paras. Sukista tulee varmimmin saman kokoiset, kun käsiala pysyy samana molemmissa. Kirjoneule tosin asettaa tiettyjä haasteita, kun on kaksi sukkaa yhtä aikaa puikoilla ja haluaa kuljettaa lankoja koko ajan mukana: toisiinsa kietoutuvien lankakerien määrä on kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Mutta mieluummin minä niitä lankoja selvittelen pitkin matkaa kuin päättelen valmista sukkaa, jossa on miljoona langanpäätä. Ei hitto että voikin joku homma olla niin vastemielistä!  Normaalisti päättelen katkaistut langat jo neuloessa, jos on ihan pakko katkoa. Jokainen pääteltävä langanpää kun lisää riskiä, että tekele alkaa purkautua käytössä.


Lankana on Alizen 4-säikeinen superwash ja musta Venla. Käytin tässä kahta kerää yhtä aikaa, mutta huomasin vasta neuloessa että tuo kirjava lanka on väreiltään symmetristä, eli olisin voinut ottaa saman kerän molemmista päistäkin jos en olisi tehnyt kahta yhtä aikaa samoilla puikoilla. Langat on nimittäin huomattavasti helpompi selvitellä ja pitää kurissa, kun ne tulevat eri keristä.

Hassusti meni noi värit tolleen täysin päinvastoin. Jos nyt alkaisin tehdä noita niin tekisin samanlaiset eli katsoisin saman aloituskohdan molemmista keristä.

Sukat on tehty perinteisesti varresta varpaisiin, 72 silmukkaa ja 2mm 120-senttiset pyöröpuikot. Kantalappu 36s. ja 28 kerrosta, kantapään kavennukset 11-14-11 ja nostettu 15s+15s. Kiilakavennuksissa vähennetty silmukkamäärä 68 silmukkaan (eli siis 34+34).

 Mä teen sukat aina silleen, että rivinvaihtosauma tulee jalkojen sisäsivulle eli sukat ovat teknisesti ottaen toistensa peilikuvat. En halua saumaa taakse, koska se näkyy sieltä enemmän.

Ekaan sukan kantalappu tulee heti rivinvaihdon jälkeen (viidellä puikolla neulottaessa puikot 1 ja 2) ja tokan takapuolelle (sukkapuikoilla puikot 3 ja 4). Kahta kerrallaan looppaamalla ekan sukan kantalappu on etummaisella puikolla ekana ja tokan sukan taaemmalla puikolla ekana. Jos haluaa kirjoneuleenkin peilikuvaksi, tietää se enemmän silmukoiden laskemista ja ajatustyötä: silloin ei voi tehdä samalla puikolla eli rinnakkain olevien sukkien kuviota samanlaisiksi. Toi etummaisella/taaemmalla/samalla puikolla -juttu ei ehkä aukea jos ei ole koskaan loopannut, joten täytyypä joku kerta ottaa havainnekuvia keskeneräisestä työstä. Allaolevassa kuvassa työ on kesken, mutta siitä ei valitettavasti näe tätä puikkohommelia kun oli kuvatessa ennemminkin taiteelliset asiat mielessä.

Kiilakavennukset teen joka toisella, mutta silleen että kavennan joka kerroksella yhden, joko alussa tai lopussa. Tää taas johtuu siitä, miten kantalapun sivuilta poimitut silmukat käyttäytyy: kantalapun vasemmalla puolella eli sen jälkeen olevat silmukat ovat yhden kerroksen "edellä" eli on luontavaa tehdä eka kavennus lopussa ja toka sitten seuraavan kerroksen alussa. Vasen puoli edistää sen vuoksi, että aloitan kantapään kavennukset aina nurjalta, jotta olen kavennettavien silmukoiden loppuessa menossa valmiiksi oikeaan suuntaan eikä tarvitse käydä kantalapun oikealla puolella kääntymässä ympäri (kuten joissakin villasukkaohjeissa neuvotaan).



Kerrosten seuraaminen ja kavennusten laskeminen käy pyöröillä näppärästi kerroslaskurilla, se kun pysyy pyöröissä paikallaan siellä loopissa koko kierroksen ajan, ja putoaa vasta sitten kun on aika vaihtaa kerrosta ja lisätä laskuriin yksi rivi. Parillisella lukemalla kavennan kiilakavennuksen puikon lopussa ja parittomalla puikon alussa. Sama juttu kärkikavennuksissa: parittomilla kavennan ja parillisilla en. Käytän jotakuinkin aina leveätä nauhakavennusta, koska se on litteä ja jämäkkä. Sädekavennuksella tulee mun makuun liian pyöreä kärki.

Kallomanioita on vielä julkaisujonossa ainakin kolmet (yhdet Nallesta, yhdet 7 Veljeksestä ja yhdet Austerman Step/Venla -yhdistelmästä). Noista Nallet on kokonaan valmiit ja viimeistellyt, mutta en ole ehtinyt kuvata niitä vielä. Aina tuntuu olevan väärä valaistus, väärät vaatteet, vääränväriset tekstiilit ympärillä tai jotain muuta seliseliä sille, miksi kuvia ei vieläkään ole otettu..