keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Skulls 'n' cats

 Näitä blogitekstejä tulee nyt jälkijunassa, kun marras- ja joulukuu olivat niin kiireisiä etten ehtinyt kirjoitella. Kuvat sentään suurimmasta osasta tuotoksia löytyy, luulen että vain yhdet perusvillasukat pääsivät livahtamaan saajalle kuvaamatta.

***




Valmiit sukat. Kokeilin ekaa kertaa jalkaterässä 
ylösalaisin olevia kalloja, niistä tuli melkeinpä 
paremmat kuin oikeinpäin olevista. 
Nämä sukat tein lokakuussa ystävälle, joka -arvatenkin- tykkää mustasta, pinkistä ja kissoista. Lankana 7 Veljestä ja värejä viisi: musta, valkoinen, harmaa, fuksia ja syklaami. Kaikki kuviot itse suunniteltuja, yritin ensin valmiilla kissamalleilla mutta eihän siitä mitään tullut. Nämä ovat normaalia leveämmät kooltaan, siksi varteen mahtui noin monta kalloa ja kissaa peräjälkeen. Yksi kallokerta on 10 silmukkaa, joten nopeasti laskettuna sukissa on noin 90 silmukan aloitus. Enhän mä enää muista tarkkoja silmukkamääriä, kun olen noiden jälkeen kutonut ainakin seitsemät sukat. Pitäis kirjottaa muistiin tämmösten custom made -töiden mitat ja silmukat, niin ei tarttis keksiä pyörää uudelleen seuraavalla kerralla..


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ettei vaan lopu kesken..

Langat meinaan. Ja kun niin moni on turkkilaista Ice Yarnsia hehkuttanut, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Varsinkin kun oli niin kivoja liukuvärjättyjä tarjolla kohtuuhintaan. Lohikäärmekämmekkäitä summuita käsiasusteita aattelin kutoa&virkata -mulla on nääs idea/ajatus, joka sisältää molemmat tavat käsitellä lankaa- katotaan mitä siitä tulee.


Vähän jäi kyllä kaivelemaan, että en tilannut samalla jotain punaistakin. Kovin on tylsä tuo värivalikoima tuossa. Tilasin kuitenkin nuo värit siksi, että mulla on niistä tehtäville kynsikkäille /kämmekkäille / lapasille/ whatever parit eli siis sukat tai säärystimet tai peräti molemmat. Samalla katsastan, olisko jostain noista myös isompien töiden raaka-aineeksi eli esim. villapaidan tai takin. Lähinnä siis väriä mietin, että vaihtuuko se tarpeeksi harvaan että näyttää myös isossa työssä hyvältä. Tuo ylin väri kutkuttais siinä mielessä, siitä saisi barokkikallojen kanssa yhteensopivan paidan.


Tuossa on paria eri angora-akryylia, yhtä sorttia merino-akryylia ja yhtä perusvilla-akryylisekoitusta. Kolmelle ylimmällä puikkosuositus on 3-4mm ja parille alemmalle 4mm. Jokaistahan tulee se 4 kerää, kerä painaa 100g eli 2 kiloa yhteensä. Tilaus maksoi karvan yli 40 euroa ja toimituskulut Suomeen noin 15 euroa (UPS). Maksaa voi kortilla tai Paypalilla, itse käytän mieluiten jälkimmäistä. Kerän hinnaksi tuli jotain kolme euroa, sillä ei Suomesta saa mitään, saatika että liukuvärjättyjä erikoislankoja.

Tilasin maanantaina ja langat tuotiin kotiovelle torstaina aamupäivällä. Nopeeta on turkkilaisten toimitus. Noista toi eka, angoralanka jossa on blingblingiä, on jumalaisen ihanaa. Ei niinkään tuntumaltaan mutta väriltään: kultaa ja tummaa turkoosia, oooh! Piti heti alottaa jonkun tekeminen siitä, ihan siis vaan selvittääkseni kuinka leveät raidat kutakin väriä on. Niinpä loin about 70 silmukkaa ja aattelin notta halstuukia alotan tekemään. Vähän matkaa kudottuani totesin, että mitään kaulaliinaa tästä tee vaan villapaidan. Niinpä sitten vaihdoin  vauhdissa suunnitelmaa. Teen neljällä saumalla (etu, taka ja sivut) että saan tarpeeks leveet väriraidat. Jos tulee liian kaponen tälleen, niin sitten lisään kylkiin  vielä suikaleet. Laiskana kudon silviissii, että paidassa ei ole hartiasaumoja laisin, eli yhtä pötköä tikuttelen edestä vyötäröltä taakse vyötärölle. Puolessa välissä vaan kaula-aukon kavennus ja sitten taas levennys. Hartioiden päälle neuloin vahvistettua, että on vähän ryhdikkäämpi eikä veny rumasti kun on päällä. Tai siis jos on päällä. Tässähän saattaa käydä myös niin, että puran koko väkerryksen, kun en tykkääkään. Angoralankaa on muuten aika ikävä purkaa kun se nöyhtä jumittaa.

Toinen mielenkiintoinen oli tuo mustavalkoinen villalanka. Se on niin pehmeää, että tuntuma on kuin puuvillalangassa. Ja siinä on ihana hopeankiilto. Se päätynee myös villapaidaksi. Joudun tilaamaan sitä sekä tuota turkoosi-kultaa vielä paketilliset, että riittää. Vihreä lanka on täydellinen lohikäärmekämmekkäisiin, vaaleenpunaharmaasta ja turkoosista en vielä tiedä.

Nuo puikkokokosuositukset muuten ovat aika suuret verrattuna langan paksuuteen. Angorat ovat about 2-3 puikoille ja se villalanka ehkä nelosille.




maanantai 7. marraskuuta 2016

Marraskuun kuuraa

Niistä mukavuusalueen ulkopuolella väkerretyistä tuli sitten tällaiset. Värimaailma on ehtaa marraskuuta: oranssinruskeita lehtiä, mustia oksia, valkoista kuuraa ja harmaa taivas.


Ovat kaksiosaiset eli säärystin plus lyhytvartinen sukka. Säärystimen resorit on suljettua valepalmikkoa, sukassa ihan tavallinen 3 o 2 n -resori. Säärystimen yläresorin lerpakereuna on neulottu ensin tasona 4 kerrosta ja kierretty puikon ympäri viiden silmukan välein, jonka jälkeen jatkettu pyörönä. Sukan kantapää on ristiinvahvistettua ja kiilakavennukset joka kierroksella. Nämä on tehty 90 silmukalla ja varren alaosassa yksi 10 silmukan kavennuskierros. Sukat 70 silmukkaa ja kiilan kohdalla kavennettu 64 silmukkaan.


Lehtikuvio ei ole ihan samanlainen molemmissa säärystimissä, koska se kehittyi työn edetessä. Alunperinhän olen kuvion kopsannut netistä, mutta muokkasin sitä vähäsen että sain siihen enemmän liikettä.


Ajattelin laittaa napit sukanvarteen, että saisin ne kiinni säärystimiin, mutta eipä ole irtonaisuus haitannut käyttöä. Vaikka nämä ovat niinkin ohutta lankaa kuin Nallea ja Maijaa, niin eivät silti mahdu syysnilkkureiden sisään eli pääasiassa olen käyttänyt säärystimiä.


Valkoiset kulmikkaat jutskat alemman kuvan taustalla ovat Ikeasta, sellaisia nailonisia kierrätysjätteen keräilykasseja, joita myytiin about neljän setteinä. Ostin ne alunperin pyykin lajitteluun, mutta nykyään pidän niissä keskeneräisiä neuleprojekteja.


(Kivasti tuossa alemmassa kuvassa näkyy koiran sängyltä laskeutumiskohta ja kiihdytyssuditukset lautalattiassa. Maalasin lattian pari vuotta sitten, mutta eihän se ole kestänyt puolipokserin kynsiä. Kai mun on siihen käytävämatto tms. ostettava ennen kuin koko lattia on tuon näköinen..)


lauantai 22. lokakuuta 2016

Barokkikallot

Tommoset niistä tuli.
..eli selbudeathit eli death flaket. Barokki siksi, että mulle tulee mieleen tuosta väri-kuvioyhdistelmästä sellainen barokkihuonekaluilla kalustettu huone, jossa on kiehkuratapetit ja samettiverhot.


Sain nämä valmiiksi jo aikaa sitten, mutta vanhassa puhelimessa oli niin huono kamera, että kaikki sukista otetut kuvat olivat kaameita. No, ei nämäkään ole mitään hyviä, en tykkää kuvaamisesta ja se kyllä näkyy kuvista.


Lankana Novitan Nallea ja Gjestalin Maijaa, aloitus 90 silmukalla, pari kymmenen silmukan kavennusta varressa ja jalkaterässä 64 suilmukkaa. Kantapääkavennukset on tehty joka rivillä ja kärkikavennus joka toisella loppuun saakka (että saan mahdollisimman istuvan sukan kapeaan ja lättänään jalkaan). Sukat on lyhyemmälle ihmiselle varmaankin ylipolven, mutta mun hämähäkkiraajoissa ne ylettyy just polven alle.

Satiininauhat ja helmet lähukuvassa.

Nauhat on satiinia ja helmet kolmea eri kivilaatua: turkoosia, bronziittia ja valkoista turkoosia (mitä en oikein usko, kun se on suht harvinaista eikä sitä kasva Kiinassa, mistä noi helmet on tilattu). Aluksi helmet roikkuivat nauhojen päissä, mutta eihän ne pysyneet rusetilla kuin hetken, kun helmet heiluivat kävellessä ja avasivat solmut. Vähän aikaa pähkäiltyäni otin nauhat pitemmältä matkalta esiin tuosta edestä ja siirsin helmet tuollain.


Neulon sukat aina silleen, että saumakohta tulee sisäsyrjälle eli sukat on siis varta vasten tehty oikeaan ja vasempaan jalkaan. Näissä sukissa saumakohta oli niin huomaamaton, että piti laittaa merkki molempien sukkien ulkosivulle, että tiedän kumpaan jalkaan alan tekelettä kiskomaan.





Mellokarkki eli kallomerkki.
Ihan kivat näistä sitten lopulta tuli, vaikka kuvion neulominen tökki tosi pahasti. Mun kärsivällisyydellä 30-kierrosta korkean kuvion seuraaminen paperilta on ihan täyttä tuskaa. Ja tota kuviota ei oikein edes oppinut ulkoa, että olisi voinut vaan päästellä menemään. Menee varmaan hetki, ennen kuin aloitan seuraavat tällaiset..

torstai 22. syyskuuta 2016

Poistuminen mukavuusalueelta kertaa kaksi

Viime postauksessa mainitun, lisää ketunväristä Nallea
vaatineen Suunnitelman ensimmäinen osa melkein
valmiina. (Yrittäkää ignoorata työhön takertuneet
koirankarvat, niitä on nyt jokapuolella..)
Alunperin ostin ketunväristä Nallea yhden pätkävärjätyn Regia -kerän seuralaiseksi. Yhdistelmä oli kuitenkin niin tunkkaisen oloinen, että päätin käyttää tuon Nallen johonkin muuhun. Terrakotta ei todellakaan kuulu mun lempiväreihini, joten päätin ihan itseni kiusaksi kokeilla jaksanko katsella sen väristä työtä puikoilla loppuun saakka. Siinä ensimmäinen poistuminen mukavuusalueelta.

Periaatteessa tykkään kyllä kaikista väreistä, koska jokaiselle on oma paikkansa ja aikansa. Keskimäärin välttelen ehkä eniten juuri terrakotan, sinapin ja oliivin tapaisia luonnonvärejä, jotka ovat mielestäni jotenkin ahdistavan nuhruisia ja epämääräisiä. Vaikka eihän ne oikeasti ole. Mistä lie tämäkin ennakkoluulo päähäni iskostunut. Seiskytäluvulta varmaan, koska oranssi ja tummanruskea saavat aikaan saman vastareaktion, varsinkin yhdistettynä.

Päätin myös tehdä sen verran monimutkaista kirjoneuletta, että joutuisin seuraamaan mallia koko kuvion ajan. Tässä se toinen poistuminen mukavuusalueelta. Gaad ai heit tät. Onneksi lehtikuvion malli ei ole kuin 18 x 18 eli on vielä siedettävän rajamailla.

Ihan ensimmäiseksi valitsin värit. Halusin jotain, joka raikastaisi terrakotan ja jotain, joka tekisi työstä kuitenkin harmonisen värisen. Siispä valkoista ja mustaa raikastamaan sekä harmaata ja tummanpunaruskeaa harmonian vuoksi. Kaikki muut värit ovat Nallea paitsi tummanruskea, joka on Maijaa.

Kuviot löysin netistä, Helle-Mari Laidin loistavasta Pinterest -kokoelmasta. Mustan ornamentin lainasin sellaisenaan, lehteä muokkasin alkuperäisestä rytmikkäämmäksi lisäämällä siihen kiekuraa kärkiin. Resorien vieressä oleva kuvio on ihan oma innovaatio. Resorit on suljettua vale-valepalmikkoa. Tai siksi mä tuota kutsun, saattaa sillä joku oikea nimikin olla? Se näyttää valepalmikolta, mutta neulon sen helpommalla tavalla: nostan kolmesta oikeasta silmukasta ensimmäisen kahden seuraavan yli ja lisään langankierron vasta seuraavalla kierroksella. On musta helpompaa ja nopeampaa näin, kun ei tarvitse siirrellä silmukoita eestaas puikolta toiselle.

Yllätyksekseni tykästyin lopputulokseen sen verran paljon, että ajattelin tehdä näihin lapaset ja piponkin tyyliin kerää koko sarja. Ja koska nämä ovat säärystimet, teen näihin myös (mahdollisesti napeilla kiinnitettävät?) sukkaosat niin että ovat monikäyttöisemmät. Ja jos vielä koko sarjan jälkeenkin himottaa neuloa lehtikuviota, niin mulla on mielessä useampikin näihin sopiva väriyhdistelmä (jonkin sortin masokistina ajattelin muun muassa sinappia..).

tiistai 20. syyskuuta 2016

Lankakrapula

Ei näitä nyt niin paljon ollutkaan..

Ihan hyvä päiväsaalis.
Loppui harmaa lanka kesken työn, enkä meinannut millään uskoa, että sitä ei tosiaankaan löydy varastoista. Eli toisin sanoen: mikä ihana syy kasata kaikki langat sängyn päälle ja ihastella väriloistoa. Eihän niitä nyt niin paljon oikeastaan ole kun kerran kaikki kuvaan mahtuivat.

Takana oikealla olevat paksut akryylilangat on ostettu pitkää villatakkia varten, jonka kaavat on vasta omassa päässä. Ei lasketa lankavarastoihin, koska.. no, nehän on ikään kuin jo käytetty. Etuoikealla olevat Dropsin babymerinot ja kiiltävät taas on ostettu virkattua villatakkia varten, senkin kaavat ajatuksen asteella. Niitäkään ei siis lasketa. Etuvasemmalla olevat pumpulilangat taas on jotain ikivanhoja jämiä aikakaudelta vauva ja kotihoidonvapaa, ei niitäkään oikeastaan kannata laskea, roskiin joutaisivat. Lopputulema: hyvin voin ostaa lisää lankaa, ei ole yhtään liikaa.

Ajatuksista tekoihin eli tilaus Tapion Lankakauppaan (5 väriä Maijaa ja 4 väriä Nallea). Sitten muistin Lankamaailman viikkotarjouksen huovutettavista villalangoista. Pakko tilata kun on niin halpaa (neljää eri väriä, kutakin 300g satsi että varmasti riittää huopatossupariin).

Tässä vaiheessa oli jo vähän krapulainen olo, lähtiköhän taas lapasesta? Lupasin, etten vähään aikaan osta lankoja, paitsi tietenkin sitä harmaata seiskaveikkaa, joka loppui kesken. Niin ja ketunväristä Nallea, koska mulla on Suunnitelma. Jonka toteuttaminen on jo aloitettukin, mutta siitä myöhemmin.

Ja kuinkas sitten kävikään? Menin Postiin (siihen, joka on kierosti sijoitettu Citymarkettiin). Hain Lankamaailman paketin ja jotenkin ajauduin lankahyllylle. Lupa oli harmaalle ja ketulle, laittomasti otin ihan vaan pari kerää kun oli tarjouksessa. Ihmeellistä, miten täyttävää tavaraa villalanka on, kaksi muovikassillista tuli täyteen vaikka tosiaan vaan harmaata ja kettua ostin. Niin ja toista harmaata, Ja vähän luonnonvalkoista. Ja pikkuisen vaaleanpunaista, violettia, sinistä, vihreetä ja raidallista.

Kävin vielä Siwassa hakemassa Tapion kaupan tilauksen ja saaliin näette alemmassa kuvassa. Oo, juhlaa!

ps. Laskin äsken kuvasta, että 49 kerää lankaa. NELKYTÄYHEKSÄN. Ei juma. Tää ei ole enää tervettä.

torstai 15. syyskuuta 2016

Violenttia!

Ruskeiden sukkien jälkeen iski violetinhimo. Lankahyllyssä lojuva Polariskerä huhuili mulle kuin seireenit Odysseukselle. Eihän siinä auttanut muu kuin antautua addiktion vietäväksi ja aloittaa uudet sukat.

Näihin tein nyt niitä vihaisia kalloja, joita kokeilin ruskeissa sukissa. Seuraaviin laitan varmaan pyöreäsilmäisiä. Olis tuolla hyllyssä nimittäin lisää Polariksen sävyjä, saas nähdä milloin kuulen niiden kutsuhuudon.

Kauhean paksua tuo Seitsemän veljestä on Nallen ja Maijan jälkeen. Ajattelin ruskeita neuloessani, että kyllä tämä tästä, kunhan taas totun tähän paksumpaan. Kuvioista tulee kuitenkin mun makuun liian kömpelöitä ja kirjoneulekin on paksua tönkköä kun on ne langanjuoksut siellä nurjalla puolella. Taidanpa sukkahommeleissa pikkuhiljaa siirtyä ohuempiin lankoihin ja käyttää seiskaveikkavarastot villapaitoihin ja satunnaisiin saapassukkiin.

Näistäkin muuten piti tulla paaaljon lilammat kuin mitä tuli. Jotenkin vaan toi harmaa alkoi dominoida koko työtä. Jännää puuhaa tämä kun ei koskaan tiedä mitä puikoilta lopulta putoaa..

tiistai 30. elokuuta 2016

Saapas eipäs

Luulin, että tilkkutyö riittäisi, mutta ainakin yksi neule täytyy näköjään olla käsillä. Tilkkujutskia kun on aika vaikea tehdä metrossa, kokouksessa tai tentinvalvonnassa. Niinpä aloitin olosuhteiden pakosta saapassukkaprojektin. Niitä tarttee aina ja paksusta langasta tulee nopeasti valmista.

Ei muuta kuin innokkaasti kutomaan. Sain yhden  melkein polvipituisen sukan päättelyä vaille valmiiksi, katsoin sitä ja totesin, että ei ole mun sukka. Ihan oli ruma ja tavallinen. Purkuunhan se meni ja uutta puikoille. Nyt menossa Novitan rusehtavanharmaasta ja luonnonvalkoisesta sukkalangasta sekä kahdesta erivärisestä seiskaveikasta kallosukat (todella yllättävää) ja niin on kutominen taas juhlaa! Näissä on koko pohja vahvistettua neuletta, että tulee paksumpi, pehmeämpi ja kestävämpi. Muuten jalkaterä (ja nilkan kohta) on tiukasti istuva, että pysyy paremmin jalassa. Mikään ole niin ärsyttävää, kuin saappaan kärkeen valuva sukka. Varpaiden kohdalle kokeilin laittaa joustinneuletta, että mahtuu pakkasella liikuttamaan varpaita lämpimikseen. Nilkassa on suljettua joustinneuletta, saas nähdä onko toimiva ratkaisu. Kalloillekin kokeilin erilaisia ilmeitä, ilkeästä kallosta tuli niin hyvä, että pääsee jatkoon.

Kuten kuvasta näkee, neulon sukat (aina) pyöröillä. Ne ei kilise, puikot ei putoa, "saumakohtia" tulee vain kaksi ja kerralla näkyy puolet silmukoista eli kirjoneuletta on kivempi tehdä näillä. Nopeampikin on tämä systeemi kuin viiden puikon kanssa sählääminen, joksi se mulla aina menee kun on liikaa liikkuvia osia.

maanantai 22. elokuuta 2016

Pinkkiä ja harmaata

Ylipolvensukat ja kämmekkäät

Lahjapakkaus
Kolmen kuukauden rojekti valmis ja toimitettu jo eteenpäinkin. Nämä meni ystävälle synttärilahjaksi. Lanka on Nallea ja koristeina satiininauhaa ja helmiä. Malli on omasta päästä, tehty niin kuin aina teen eli valitsen värit ja alan neuloa. Lopputulos on tällä tyylillä aina yllätys, itsellekin.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Ei tullut sukkia vaan hanskaleet

Viimeistelemätön ja peukaloton 
lohikäärmeenselkähanskale.
Nopeita ja helppoja sukkia lähdin tekemään, mutta vaikeet ja hitaat kämmekkäät tuli. Tai siis on tuloillaan. Käy usein niin kuin hiiri kissan räätälinä -sadussa. Että takkia rupean tekemään mutta tuluskukkarohan siitä tulee.

Homma meni ns. käteen (hah, kirjaimellisesti) jo alkutekijöissään, koska sukasta tuli liian kapea. En ole aikaisemmin kutonut mitään Novitan Niitystä ja vyötteen ohjeistus johti harhaan. Päätin sitten vaihtaa suunnitelmaa vauhdissa ja tehdäkin kämmekkäät. Joo, ihan hyvä idea, MUTTA. Peukaloaukko. Sen kohdallahan piirakkakuviota pitää tehdä tasona. Kyllä meni sormi suuhun ekalla nurjalla kierroksella. Tokalla siellä suussa olikin sitten jo koko nyrkki. (Kolmannella nielaisin koko käden.)

Sinällään nurjan puolen neulominen ei ollut ongelma, suljetussa joustinneuleessa nurjat neulotaan kiertäen ja piirakassa langankierron suunta on oleellinen, mutta ne kavennukset! Kaameeta mössöä niiden kohta. Nukuin yön yli ja keksin ratkaisun (KVG ei toiminut, koska kukaan ei ilmeisesti ole rehvastellut netissä hallitsevansa tasopiirakan jaloa taitoa). Jätin nurjalla kavennukset tekemättä ja tein ne siinä vaiheessa, kun olin niiden kohdalla oikeaa neulottaessa. Oli hankalaa, vaikka käytin pieniä renkaita paikkamerkkinä. Sitten valkeni, että hei, sen neuleenhan voi muuten kääntää kädessä ja neuloa ne kavennukset fasadipuolelta. Johan alkoi pelittää.

Miksiköhän tätä mallia sanotaan piirakaksi? Mulle tulee kyllä ensimmäisenä mieleen lohikäärmeen selkäharjanteet ja toisena klingonit (nuo Star trekin sotaisat nystyränaamat).

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Väsynyt mutta onnellinen


Siinä ne ny on, ahdistavat barokkikallot odottamassa viimeistelyä muiden keskeneräisten kanssa, Sukat niistä sitten kuitenkin tuli. 

En kyllä vähään aikaan tee sellasta neuletta, jonka kanssa joutuu seuraamaan ohjetta 30 kierrosta putkeen. Yök.

Nyt aprikoin, siivoanko pöydän, jonka päällä ajattelin leikata tilkut vai teenkö sittenkin ihan äkkiä jotkut pikasukat ennen tilkkutyötä. Piirakat vaikka?

perjantai 12. elokuuta 2016

Kankaat tuli ja kalloahistuskin selätetty


Nyt täytyy kehua, että on nopea toimitus! Tilasin kankaat sunnuntaina 7.8. Saksasta ja tänään perjantaina ne toimitettiin kotiovelle saakka. Vasemmanpuoleinen beige mulla oli jo ennestään, nuo muut siis kankaita.com -kaupasta tilattuja.

Enää pitäisi saada painajais-barokkikallosukat tehtyä että voi aloittaa tilkkuhommat. Ettei käy niin kuin kaksi vuotta sitten aloitetuille kukonaskel-villasukille, jotka jäivät kesken kun joku niissä ahisti.

Keksin eilen hyvän systeemin: saan lukea kappaleen dekkaria aina, kun olen kutonut yhden kierroksen ällökalloa. Osui vielä sopivasti sellainen kirja, jossa on tosi lyhyet kappaleet. Nyt on kallokuviot valmiit ja dekkaristakin vielä muutama kappale jäljellä. 

torstai 11. elokuuta 2016

Nyt joku roti!


8 kerää Novitan sukkalankaa, kaksi 
Nallea ja kaksi seiskaveikkaa.
Enhän mä mennyt lankoja ostamaan, vaan postiin! Kieroa peliä siirtää Posti Citymarkettiin. Kuvittelin olevani selkärankainen, kun kävelin tarjouksessa olevien Ben&Jerry's jäätelöiden ohi. Kassalla vasta tajusin mitä olin taas mennyt tekemään. Kokonainen muovikassillinen uutta lankaa, kun kotona on jo yksi Ikean 4 x 4 Expedit -hylly täynnä lankoja. Tällä vapaa-ajan määrällä tarvitsen ainakin kolme ihmisikää, jos meinaan käyttää ne kaikki pois.

Se vähän lohduttaa, etten ole ainoa joka kärsii tästä addiktiosta.

tiistai 9. elokuuta 2016

Sukat vai säärystimet?


Tilkkukankaita odotellessa on hyvä sauma saattaa edellinen työ loppuun. Nämä ovat siitä harvinaiset, että olen käyttänyt jonkun muun suunnittelemaa kuviota. Ja on tuskaa. Melkein mieluummin söisin matoja kuin tekisin nämä loppuun. Valmis tekele tuossa alla on sukka, mutta ajattelin purkaa siitä jalkaterän pois ja tehdä näistä sittenkin säärystimet. Niillä on nimittäin paljon enemmän käyttöä kuin sukilla.

Valitsin värit omien vaatteitteni mukaan, mutta silti jotenkin tökkii. Liian tylsät varmaankin, tykkään enemmän neuloa kirkkaita värejä. Ruskea, valkoinen ja turkoosi ovat Nallea, tummanruskea ja petroli Gjestalin Maijaa.

maanantai 8. elokuuta 2016

Tilkkutyön suunnittelua



Hämmästyttävää mihin
kaikkeen excel taipuu!
Edellisestä tilkkutyöstä on kulunut ainakin kymmenen, ellei useampikin vuosi. On jo pitkään kutkuttanut ajatus tilkkuhommiin ryhtymisestä, ja kun tarvitsin naulakon taakse jotain suojaamaan seinää likaisilta tallivaatteilta niin siinähän se sitten olikin.

Valitsin hirsimökkitekniikan, koska se on nopea ja helppo. Ainoat työläät vaiheet ovat suikaleiden leikkaaminen ja lopputikkaus, joten tekniikka sopii oikein hyvin tällaiselle hätäisemmälle ihmisellekin. Ennen kankaiden tilaamista varmistin, että sekä saumuri että ompelukone toimivat. Olisi todella ärsyttävää huomata vasta ompeluvaiheessa, että jompi kumpi koneista ei toimikaan. Ompelen tilkkusuikaleet yhteen saumurilla ja loput ompelukoneella. Työn koko tulee olemaan noin 90 cm x 180 cm, joten uskoisin tikkaamisen onnistuvan koneellakin. Varsinkin, kun tähän ei ole tulossa fylliä lainkaan.

Työ koostuu 32 hieman alle 20 x 20 cm kokoisesta ruudusta, joita on neljä erilaista: kaksi ruskeaa ja kaksi viininpunaista. Kaksi erilaista kutakin väriä siksi, ettei samanväriset reunasuikaleet osu kohdakkain. Tuossa kuvassa palaset ovat "irrallaan", mutta työssä niiden väliin ei siis tule mitään vaan ne ommellaan yhteen. Taustakankaaksi tulee beigeä lakanakangasta, jota ostin lakanana joskus pari vuotta sitten alennusmyynnistä.

Suunnittelen neulekuviot excelillä, joten luontevasti käytin sitä myös tämän suunnitteluun. Ensin muutin solukoon "ruutupaperiksi", sitten piirsin bordereita ja värejä käyttäen pohjan, jolle kopioin kangaskaupan sivuilta haluamieni kankaiden kuvatiedostot. Venyttelin ja kutistelin niistä sopivan kokoisia palasia ja lätkin paikoilleen suunnitelmaan. Kankaiden kuviot menivät venyttelystä tietenkin sotkuisiksi, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä koska eri värisävyjen sijoittelu on tässä työvaiheessa oleellisempi juttu kuin kankaan kuviot.