Tyyne Torson synty ja evoluutio

Mulla on muhinut pari villatakkiprojektia suunnitteluasteella, mutta aloittaminen on tökännyt siihen, ettei ole ompelijan sovitusnukkea. Melkein jo aloin tekemään torsostani kopiota vanhasta poolopaidasta ja maalarinteipistä. Joku on kuulemma niin tehnyt, laittanut pahvista pohjan, täyttänyt torson rypistetyllä sanomalehdellä ja lopputulos on ihan toimiva. En sitten kuitenkaan ryhtynyt, koska epäilin teippaavani itseni niin tiukkaan pupaan etten saa sitä yksin kuorittua pois päältäni. Ahtaanpaikankammon triggeröimä tukehtumiskuolema teippikotelossa ei jotenkin viehättänyt ajatuksena.

Karnaluksista tilaamani Alizet kuitenkin houkuttelivat kokeilemaan, miltä pätkävärjätty lanka näyttää isoäidinneliöissä. Muutaman neliön virkattuani visiokin selkeytyi: musta-lila-pinkki-harmaata salmiakkiruutua. Kiinnittelin ruutuja nuppineuloilla vaatekaapin edessä roikkuvaan fleece-huopaan, hahmottelin ideaa paperillekin, mutta kolmiulotteisuuden puuttuminen hankaloitti näkemyksen kristalloitumista. Tai jotain.

Hetken aikaa harmiteltuani koin jumalaisen heureka! -hetken, jonka lopputulemaan kaikki materiaalitkin löytyivät kotoa samantien: puin kaksi Ikean koristetyynyä yhdessä tissiliiveihin ja korkeavyötäröisiin "muotoileviin" alkkareihin. Sitten puin tälle tyynytorsolle tiukan poolopaidan, työnsin tyynyjen väliin henkarin, rikoin kolmannen koristetyynyn ja käytin sen sisällä olevaa fylliä tissien ja olkapäiden muotoiluun, ja ta-DAA, Tyyne Torso on syntynyt! Ei se nyt mikään mittatarkka kopio mun torsostani ole, mutta saan tilkut kiinnitettyä siihen oikeille paikoilleen. Ja tyynytorsoahan voi matkan varrella muokata mittanauhan kanssa sopivammaksi, jos siltä tuntuu.


Nää on niitä hetkiä elämässä, jolloin tekee mieli taputtaa itseään miehekkäästi olkapäälle ja kehaista, että jumankekka nainen, sä oot fuckin' genius! (Tää on niin yksinkertainen keksintö, että epäilen useammankin henkilön keksineen sen ennen mua. Ei anneta sen kuitenkaan pilata hyvää leijuntaa.)

Next generation: Neulalia Luksus-Torso

Ryhdyinpä välittömästi ideoimaan parempaa versiota Tyynestä. Siitä Ikean halvimmasta peitosta (maksaa, mitä, ehkä 5 euroa?) pystyy ompelemaan luonnollisen muotoisen torsopussin, jonka sitten täyttää millä täyttää. Muhkeampikin rouvashenkilö saa kyseisestä peitosta riittävän kokoisen näköispussin.

Heil Ikea!

Elämäni ensimmäin torsie. Tyyne on ujo plikka,

näyttää vaan häveliäästi olkapäätä ja pikkusen

kaula-aukkoa.

Mulla on näitä Ikean juttuja aina kaapissa käsitöitä varten, koska ne on halpoja ja sattuu kyseinen lafka olemaan työmatkan varrella. Esim. yllämainitunlainen edullinen täkki roikkuu yläkerrassa hinttikomeron oven edessä tilkkutäkin suunnittelupohjana. Olen siihen piirtänyt tussilla jotain ruudukontynkää niin on helpompi kiinnitellä tilkkutyön palasia oikeille paikoilleen. Lisäksi peitosta on talvella ihan hyötyäkin, koska se estää vetoa karminraoista.

Toinen kaapeista aina löytyvä Ikea-artefakti on noi aiemmin mainitut koristetyynyn sisukset, kolmas valkoinen euron lakana (erinomainen, jos tarttee kaavakangasta!) ja neljäs yksiväriset koristetyynynpäälliset. Niitä on helppo tuunata virkkaamalla niille granny -neliöistä tai afrikankukista palttoo. Tai maalaamalla kangasmaaleilla niihin kuvia. Voi niihin kai kirjailla ja aplikoidakin, en ole kokeillut vielä.

Jotain helppoa ja nopeeta

Sirkka-sukkia lähdin alunperin tekemään, pyöröillä magic looppina ja kahta yhtä aikaa. 100-senttiset puikot oli kuitenkin liian lyhyet kahdelle sukalle, joten siirryin resorin jälkeen kutomaan yhtä sukkaa kerrallaan.

Seuraava ahistus tuli Sirkan kuviosta, en saanut silmukoita täsmäämään puikkojen vaihtumiskohdassa millään ja ja niinpä sukat muuttuivat ihan tavallisiksi polvisukiksi venäläisillä kukkaraidoilla. Tämmöstä se on, kun iltaisin väsyneenä yrittää keskittyä.

Lanka on Adlibriksen alennusmyynnistä joskus ostettua Mellanraggia, valkoiset kukkaraidat Seitsemää Veljestä.

Sukat on nätit ja lämpimät, mutta ne ei oikein sovi mun muiden vaatteiden kanssa yhteen. Vein ne duunipaikalle, koska siellä tarttee lämmintä vaatetta yllättävän usein. Koneellinen ilmastointi ja istumatyö nääs.

Mulla on vielä tuota samaa lankaa vaaleanpunaisena ja vaaleanvihreänä odottamassa inspiraatiota.

Ah, ahtaita aikoja

Tarttin sullokakat Viikatteen ja Kotiteollisuuden Joulupipari 2 -kiertueen keikalle The Circukseen 5.12. eli viime vuodessa laahaa nämä mun blogipostaukset edelleenkin.


Viikatteen biisien iloiset sanoitukset mielessäni näpertelin itselleni tällaiset. Yllättävän "värikkäät" sukat saa aikaiseksi ilman värejäkin (harmaa ei edelleenkään ole mielestäni väri, kuten ei valkoinenkaan).


Tämmöiset on yllättävän nopea neuloa kun ei tarvitse tuijotella mallikarttaa. Sitä vaan antaa palaa ja kuviot tulee mieleen sitä mukaa kun sukka etenee. Ja toinenhan on helppo kun on mallikappale siinä nenän edessä. Näihin sattui tulemaan vihaisia kalloja ja hännällisiä sydämiä (toisinpäin katsottuna sydämet kyllä näyttää enemmän perskannikoilta tai palleilta..).


Lankana 7 veljestä grafiitti, harmaa ja valkoinen, 3,5mm pyöröillä tehty nämäkin. Silmukkamääristä ei mitään mielikuvaa mutta yleensä teen nämä seuraavalla kaavalla:

Luon 70 silmukkaa.

Valepalmikkoa 5 kuvion verran. Jos haluan tiukemman resorin niin neulon 3mm puikoilla tämän. Jos taas haluan laittaa korsettinauhat resoriin niin vähintään 6 kuviokertaa palevalmikkoa.

Kuviota mitä nyt mieleen juolahtaa, aina vähintään yksi kierros kalloja. Lankoja kuljetan mukana ja/tai päättelen neuloessa. Vähentää kummasti päättelyahdistusta.

Ennen nilkkaa kavennus 10 silmukkaa.

Kantalappu 30 silmukkaa ja 18-22 kierrosta (riippuu siitä, kuinka pitkään teen tiukemman nilkkaosan jälkeen sileätä/kuvioneuletta).

Kantapääkavennukset 9-12-9 ja silmukat nostan virkkuukoukulla reunasilmukan "jalasta", tulee siistimpi tälleen.

Kiilakavennukset joka toisella siten, että jäljelle jää 48 tai 52 silmukkaa (jos jalkaterässä paljon kirjoneuletta niin 52). Kavennusten jälkeen jaan silmukat molemmille puikoille tasan.

Jalkaterässä 50 kierrosta kantapään jälkeen, sitten kärkiin nauhakavennukset joka toisella, kunnes pyöröpuikoilla on 10 + 10 silmukkaa. Sen jälkeen kavennus joka kierroksella.