Saapas eipäs

Luulin, että tilkkutyö riittäisi, mutta ainakin yksi neule täytyy näköjään olla käsillä. Tilkkujutskia kun on aika vaikea tehdä metrossa, kokouksessa tai tentinvalvonnassa. Niinpä aloitin olosuhteiden pakosta saapassukkaprojektin. Niitä tarttee aina ja paksusta langasta tulee nopeasti valmista.

Ei muuta kuin innokkaasti kutomaan. Sain yhden  melkein polvipituisen sukan päättelyä vaille valmiiksi, katsoin sitä ja totesin, että ei ole mun sukka. Ihan oli ruma ja tavallinen. Purkuunhan se meni ja uutta puikoille. Nyt menossa Novitan rusehtavanharmaasta ja luonnonvalkoisesta sukkalangasta sekä kahdesta erivärisestä seiskaveikasta kallosukat (todella yllättävää) ja niin on kutominen taas juhlaa! Näissä on koko pohja vahvistettua neuletta, että tulee paksumpi, pehmeämpi ja kestävämpi. Muuten jalkaterä (ja nilkan kohta) on tiukasti istuva, että pysyy paremmin jalassa. Mikään ole niin ärsyttävää, kuin saappaan kärkeen valuva sukka. Varpaiden kohdalle kokeilin laittaa joustinneuletta, että mahtuu pakkasella liikuttamaan varpaita lämpimikseen. Nilkassa on suljettua joustinneuletta, saas nähdä onko toimiva ratkaisu. Kalloillekin kokeilin erilaisia ilmeitä, ilkeästä kallosta tuli niin hyvä, että pääsee jatkoon.

Kuten kuvasta näkee, neulon sukat (aina) pyöröillä. Ne ei kilise, puikot ei putoa, "saumakohtia" tulee vain kaksi ja kerralla näkyy puolet silmukoista eli kirjoneuletta on kivempi tehdä näillä. Nopeampikin on tämä systeemi kuin viiden puikon kanssa sählääminen, joksi se mulla aina menee kun on liikaa liikkuvia osia.

Pinkkiä ja harmaata

Ylipolvensukat ja kämmekkäät

Lahjapakkaus

Kolmen kuukauden rojekti valmis ja toimitettu jo eteenpäinkin. Nämä meni ystävälle synttärilahjaksi. Lanka on Nallea ja koristeina satiininauhaa ja helmiä. Malli on omasta päästä, tehty niin kuin aina teen eli valitsen värit ja alan neuloa. Lopputulos on tällä tyylillä aina yllätys, itsellekin.

Ei tullut sukkia vaan hanskaleet

Viimeistelemätön ja peukaloton 

lohikäärmeenselkähanskale.

Nopeita ja helppoja sukkia lähdin tekemään, mutta vaikeet ja hitaat kämmekkäät tuli. Tai siis on tuloillaan. Käy usein niin kuin hiiri kissan räätälinä -sadussa. Että takkia rupean tekemään mutta tuluskukkarohan siitä tulee.

Homma meni ns. käteen (hah, kirjaimellisesti) jo alkutekijöissään, koska sukasta tuli liian kapea. En ole aikaisemmin kutonut mitään Novitan Niitystä ja vyötteen ohjeistus johti harhaan. Päätin sitten vaihtaa suunnitelmaa vauhdissa ja tehdäkin kämmekkäät. Joo, ihan hyvä idea, MUTTA. Peukaloaukko. Sen kohdallahan piirakkakuviota pitää tehdä tasona. Kyllä meni sormi suuhun ekalla nurjalla kierroksella. Tokalla siellä suussa olikin sitten jo koko nyrkki. (Kolmannella nielaisin koko käden.)

Sinällään nurjan puolen neulominen ei ollut ongelma, suljetussa joustinneuleessa nurjat neulotaan kiertäen ja piirakassa langankierron suunta on oleellinen, mutta ne kavennukset! Kaameeta mössöä niiden kohta. Nukuin yön yli ja keksin ratkaisun (KVG ei toiminut, koska kukaan ei ilmeisesti ole rehvastellut netissä hallitsevansa tasopiirakan jaloa taitoa). Jätin nurjalla kavennukset tekemättä ja tein ne siinä vaiheessa, kun olin niiden kohdalla oikeaa neulottaessa. Oli hankalaa, vaikka käytin pieniä renkaita paikkamerkkinä. Sitten valkeni, että hei, sen neuleenhan voi muuten kääntää kädessä ja neuloa ne kavennukset fasadipuolelta. Johan alkoi pelittää.

Miksiköhän tätä mallia sanotaan piirakaksi? Mulle tulee kyllä ensimmäisenä mieleen lohikäärmeen selkäharjanteet ja toisena klingonit (nuo Star trekin sotaisat nystyränaamat).

Väsynyt mutta onnellinen

Siinä ne ny on, ahdistavat barokkikallot odottamassa viimeistelyä muiden keskeneräisten kanssa, Sukat niistä sitten kuitenkin tuli. 

En kyllä vähään aikaan tee sellasta neuletta, jonka kanssa joutuu seuraamaan ohjetta 30 kierrosta putkeen. Yök.

Nyt aprikoin, siivoanko pöydän, jonka päällä ajattelin leikata tilkut vai teenkö sittenkin ihan äkkiä jotkut pikasukat ennen tilkkutyötä. Piirakat vaikka?

Kankaat tuli ja kalloahistuskin selätetty

Nyt täytyy kehua, että on nopea toimitus! Tilasin kankaat sunnuntaina 7.8. Saksasta ja tänään perjantaina ne toimitettiin kotiovelle saakka. Vasemmanpuoleinen beige mulla oli jo ennestään, nuo muut siis kankaita.com -kaupasta tilattuja.

Enää pitäisi saada painajais-barokkikallosukat tehtyä että voi aloittaa tilkkuhommat. Ettei käy niin kuin kaksi vuotta sitten aloitetuille kukonaskel-villasukille, jotka jäivät kesken kun joku niissä ahisti.

Keksin eilen hyvän systeemin: saan lukea kappaleen dekkaria aina, kun olen kutonut yhden kierroksen ällökalloa. Osui vielä sopivasti sellainen kirja, jossa on tosi lyhyet kappaleet. Nyt on kallokuviot valmiit ja dekkaristakin vielä muutama kappale jäljellä. 

Nyt joku roti!

8 kerää Novitan sukkalankaa, kaksi 
Nallea ja kaksi seiskaveikkaa.

Enhän mä mennyt lankoja ostamaan, vaan postiin! Kieroa peliä siirtää Posti Citymarkettiin. Kuvittelin olevani selkärankainen, kun kävelin tarjouksessa olevien Ben&Jerry's jäätelöiden ohi. Kassalla vasta tajusin mitä olin taas mennyt tekemään. Kokonainen muovikassillinen uutta lankaa, kun kotona on jo yksi Ikean 4 x 4 Expedit -hylly täynnä lankoja. Tällä vapaa-ajan määrällä tarvitsen ainakin kolme ihmisikää, jos meinaan käyttää ne kaikki pois.

Se vähän lohduttaa, etten ole ainoa joka kärsii tästä addiktiosta.

Sukat vai säärystimet?

Tilkkukankaita odotellessa on hyvä sauma saattaa edellinen työ loppuun. Nämä ovat siitä harvinaiset, että olen käyttänyt jonkun muun suunnittelemaa kuviota. Ja on tuskaa. Melkein mieluummin söisin matoja kuin tekisin nämä loppuun. Valmis tekele tuossa alla on sukka, mutta ajattelin purkaa siitä jalkaterän pois ja tehdä näistä sittenkin säärystimet. Niillä on nimittäin paljon enemmän käyttöä kuin sukilla.

Valitsin värit omien vaatteitteni mukaan, mutta silti jotenkin tökkii. Liian tylsät varmaankin, tykkään enemmän neuloa kirkkaita värejä. Ruskea, valkoinen ja turkoosi ovat Nallea, tummanruskea ja petroli Gjestalin Maijaa.

Tilkkutyön suunnittelua

Hämmästyttävää mihin
kaikkeen excel taipuu!

Edellisestä tilkkutyöstä on kulunut ainakin kymmenen, ellei useampikin vuosi. On jo pitkään kutkuttanut ajatus tilkkuhommiin ryhtymisestä, ja kun tarvitsin naulakon taakse jotain suojaamaan seinää likaisilta tallivaatteilta niin siinähän se sitten olikin.

Valitsin hirsimökkitekniikan, koska se on nopea ja helppo. Ainoat työläät vaiheet ovat suikaleiden leikkaaminen ja lopputikkaus, joten tekniikka sopii oikein hyvin tällaiselle hätäisemmälle ihmisellekin. Ennen kankaiden tilaamista varmistin, että sekä saumuri että ompelukone toimivat. Olisi todella ärsyttävää huomata vasta ompeluvaiheessa, että jompi kumpi koneista ei toimikaan. Ompelen tilkkusuikaleet yhteen saumurilla ja loput ompelukoneella. Työn koko tulee olemaan noin 90 cm x 180 cm, joten uskoisin tikkaamisen onnistuvan koneellakin. Varsinkin, kun tähän ei ole tulossa fylliä lainkaan.

Työ koostuu 32 hieman alle 20 x 20 cm kokoisesta ruudusta, joita on neljä erilaista: kaksi ruskeaa ja kaksi viininpunaista. Kaksi erilaista kutakin väriä siksi, ettei samanväriset reunasuikaleet osu kohdakkain. Tuossa kuvassa palaset ovat "irrallaan", mutta työssä niiden väliin ei siis tule mitään vaan ne ommellaan yhteen. Taustakankaaksi tulee beigeä lakanakangasta, jota ostin lakanana joskus pari vuotta sitten alennusmyynnistä.

Suunnittelen neulekuviot excelillä, joten luontevasti käytin sitä myös tämän suunnitteluun. Ensin muutin solukoon "ruutupaperiksi", sitten piirsin bordereita ja värejä käyttäen pohjan, jolle kopioin kangaskaupan sivuilta haluamieni kankaiden kuvatiedostot. Venyttelin ja kutistelin niistä sopivan kokoisia palasia ja lätkin paikoilleen suunnitelmaan. Kankaiden kuviot menivät venyttelystä tietenkin sotkuisiksi, mutta sillä ei oikeastaan ole väliä koska eri värisävyjen sijoittelu on tässä työvaiheessa oleellisempi juttu kuin kankaan kuviot.