Tyyne Torson synty ja evoluutio

Mulla on muhinut pari villatakkiprojektia suunnitteluasteella, mutta aloittaminen on tökännyt siihen, ettei ole ompelijan sovitusnukkea. Melkein jo aloin tekemään torsostani kopiota vanhasta poolopaidasta ja maalarinteipistä. Joku on kuulemma niin tehnyt, laittanut pahvista pohjan, täyttänyt torson rypistetyllä sanomalehdellä ja lopputulos on ihan toimiva. En sitten kuitenkaan ryhtynyt, koska epäilin teippaavani itseni niin tiukkaan pupaan etten saa sitä yksin kuorittua pois päältäni. Ahtaanpaikankammon triggeröimä tukehtumiskuolema teippikotelossa ei jotenkin viehättänyt ajatuksena.

Karnaluksista tilaamani Alizet kuitenkin houkuttelivat kokeilemaan, miltä pätkävärjätty lanka näyttää isoäidinneliöissä. Muutaman neliön virkattuani visiokin selkeytyi: musta-lila-pinkki-harmaata salmiakkiruutua. Kiinnittelin ruutuja nuppineuloilla vaatekaapin edessä roikkuvaan fleece-huopaan, hahmottelin ideaa paperillekin, mutta kolmiulotteisuuden puuttuminen hankaloitti näkemyksen kristalloitumista. Tai jotain.

Hetken aikaa harmiteltuani koin jumalaisen heureka! -hetken, jonka lopputulemaan kaikki materiaalitkin löytyivät kotoa samantien: puin kaksi Ikean koristetyynyä yhdessä tissiliiveihin ja korkeavyötäröisiin "muotoileviin" alkkareihin. Sitten puin tälle tyynytorsolle tiukan poolopaidan, työnsin tyynyjen väliin henkarin, rikoin kolmannen koristetyynyn ja käytin sen sisällä olevaa fylliä tissien ja olkapäiden muotoiluun, ja ta-DAA, Tyyne Torso on syntynyt! Ei se nyt mikään mittatarkka kopio mun torsostani ole, mutta saan tilkut kiinnitettyä siihen oikeille paikoilleen. Ja tyynytorsoahan voi matkan varrella muokata mittanauhan kanssa sopivammaksi, jos siltä tuntuu.


Nää on niitä hetkiä elämässä, jolloin tekee mieli taputtaa itseään miehekkäästi olkapäälle ja kehaista, että jumankekka nainen, sä oot fuckin' genius! (Tää on niin yksinkertainen keksintö, että epäilen useammankin henkilön keksineen sen ennen mua. Ei anneta sen kuitenkaan pilata hyvää leijuntaa.)

Next generation: Neulalia Luksus-Torso

Ryhdyinpä välittömästi ideoimaan parempaa versiota Tyynestä. Siitä Ikean halvimmasta peitosta (maksaa, mitä, ehkä 5 euroa?) pystyy ompelemaan luonnollisen muotoisen torsopussin, jonka sitten täyttää millä täyttää. Muhkeampikin rouvashenkilö saa kyseisestä peitosta riittävän kokoisen näköispussin.

Heil Ikea!

Elämäni ensimmäin torsie. Tyyne on ujo plikka,

näyttää vaan häveliäästi olkapäätä ja pikkusen

kaula-aukkoa.

Mulla on näitä Ikean juttuja aina kaapissa käsitöitä varten, koska ne on halpoja ja sattuu kyseinen lafka olemaan työmatkan varrella. Esim. yllämainitunlainen edullinen täkki roikkuu yläkerrassa hinttikomeron oven edessä tilkkutäkin suunnittelupohjana. Olen siihen piirtänyt tussilla jotain ruudukontynkää niin on helpompi kiinnitellä tilkkutyön palasia oikeille paikoilleen. Lisäksi peitosta on talvella ihan hyötyäkin, koska se estää vetoa karminraoista.

Toinen kaapeista aina löytyvä Ikea-artefakti on noi aiemmin mainitut koristetyynyn sisukset, kolmas valkoinen euron lakana (erinomainen, jos tarttee kaavakangasta!) ja neljäs yksiväriset koristetyynynpäälliset. Niitä on helppo tuunata virkkaamalla niille granny -neliöistä tai afrikankukista palttoo. Tai maalaamalla kangasmaaleilla niihin kuvia. Voi niihin kai kirjailla ja aplikoidakin, en ole kokeillut vielä.