Tunnisteet

torstai 21. kesäkuuta 2018

No nyt on imelää!

Rumien keskiaikasukkien jälkeen teki mieli tehdä jotain hempeetä ja koristeellista. Tai oikeestaan ylenpalttisen koristeellista. Samalla ajattelin testata, miltä kahdella värillä tehty koristejoustin näyttäisi, jos etukautta tuotu lanka olisikin eri väriä kuin alla oleva silmukka. Lankana oli Nalle ja jostain syystä väreiksi valikoitui kaksi eri violetinsävyä ja luonnonvalkoinen. Niin ja pörröä, helmiä, pitsiä ja hopeaakin piti sinne sukkaan saada. Most Princess Socks Ever. Väreistä tuli mieleen se violettiin puettu Disney-prinsessa, Rapunzel kenties? (Aivan kaamee nimi rinsessalle btw..)

Pörrölangan ostin talvella Karnaluksista ja pitsinauha taitaa olla Tigeristä. Helmet on sellaisesta kympin maksavasta lasten muovihelmipakkauksesta ja hopealanka ikivanhasta kerästä, jonka olen joskus (vuosikymmeniä? sitten) ostanut jotain työtä varten.


Kokeilin näissä pitkästä aikaa tiimalasikantapäätä, nyt Ullaneuleen ohjeella. Edelliset olen tehnyt tällä Youtubessa olevalla ohjeella. Jälkimmäisessä kierretään lanka silmukan ympäri toisin kuin Ullaneuleen ohjeessa.

Noissa jenkkien tekemissä videotutorialeissa ärsyttää turha länkytys ja tärkeily niin maan perusteellisesti, etten yleensä kauheasti suosi niitä. Mutta ohje on länkytyksestä huolimatta hyvä ja sain sen avulla ihan siistit kantapäät ekalla yrittämällä. Toisin kuin Ullaneuleen ohjeella, koska en ihan täysin ymmärtänyt ohjetta. Tai siis sitä langan kiristystä. Vedin langasta kuin heikkopäinen eikä se mihinkään kiristynyt. Hyvä ettei katkennut.






Vasta kun olin jo tehnyt kantapäät katsoin videon, jossa se langan kiristäminen näytetään. Mulla oli ollut kiristettäessä lanka väärällä puolella puikkoa, eihän siinä muuta. Sillä jenkkien langankiertosysteemillä sain kuitenkin helpommin siistiä jälkeä (vaikka tehdessä meinasikin mennä hermo). En nyt sitten viitsinyt purkaa mitään, toimiihan ne sukat rumilla kantapäilläkin. Tiedän että on ihmisiä, joille virhe käsityössä on kuin ärsyttävästi kutiava näppylä keskellä selkää (jota ei yletä raapimaan), mutta mua ei tod haittaa.

Tiimalasikantapää ei muutenkaan oikein ole mun suosikki, koska jos haluan sukat, jotka ei kiristä jalkapöydän päältä niin sitten niistä tulee varpaista liian löysät.

Sukkien valmistuttua hokasin, että mulla ei oikeastaan ole mitään vaatteita, jotka sopisivat näiden kanssa. Pitää varmaan suunnitella/tehdä näihin sopiva yläosa jossain välissä..

perjantai 18. toukokuuta 2018

Keskiaikanostalgiaa

Eräänä sumuisena iltana pertsamaratonin ehtoopuolella katselin viininpunaista Nostalgia-kerää ja näin valon. Tiättekö silleen ku John Belushi Blues Brothersissa, kun James Brown -pappi kysyy Jake Bluesilta "Do you see the light?" Jos on belushinmentävä aukko populäärimusiikin historiantiedoissa, niin apu löytyy kätevästi tästä:






Kyseinen valo oli keskiaika. Tästä langasta tulee isona ehdottomasti keskiaikaiset sukat. Googlailin aikani ja totesin, että keskiajalta säilyneet aidot neuleet ovat A1) suht yksinkertaisia ja robusteja tai sitten A2) erittäin monimutkaisia kuvioita sisältäviä kirjoneuleita ja että B) wannabe- "keskiaikaiset" neuleet sisältävät pääosin palmikkoja (lähinnä kelttiläisiä tai kelttiläisiksi miellettäviä kuvioita).


Tässä se on. Suunnitelma.
 Bee-vaihtoehdonhan hylkäsin heti kättelyssä, koska apupuikko. Apupuikko on saatanasta (enkä ole jaksanut harjoitella palmikoiden tekemistä ilman apupuikkoa). Vaihtoehto A1 sen sijaan puhutteli.

Nostalgia-langan väri muodostuu erivärisistä säikeistä, joista hätäisellä vilkaisulla erotin ainakin viininpunaisen, punaisen, oranssin tai terrakotan ja vihreän. Kolme eriväristä lankaa oli ajatuksena, joten valitsin lisäväreiksi oranssin ja tummanvihreän. Kombinaatio näytti kuitenkin ylen tunkkaiselta, joten korvasin oranssin sinapinkeltaisella. Johan alkoi näyttää keskiaikaiselta!





Koska oon totaalisen kyvytön seuraamaan mitään valmiita ohjeita, niin kasasin idean helpoista mutta näyttävistä palikoista: resorin alkuun ja loppuun latvialaista vaakapalmikkoa, resori kahdella värillä koristejoustinneuleesta, yksiväriseen osaan kierrepalmikkojoustinta reunoille (sitä samaa jota on pörröresorisukissakin) ja niiden väliin harvennettua helmineuletta. Jälkimmäisen idean takana oli ajatus, että pinnasta tulee elävämpi. Ja siitähän tuli. Melko rouhea, sanoisinko. Nilkkaan kaksivärinen pystyraidoitus ja jalkaterään lisää kierrepalmikkojoustinta (Hei ihan oikeesti, onko tällä joku oikeakin nimi? Kierrepalmikkojoustin on kolme kilometriä pitkä sanahirviö, jota joudun käyttämään paremman puutteessa..)

Suunnittelin yksivärisen osan silmukat silleen, että jotain jännää tapahtuu vain joka toisessa, parillisessa kerroksessa ja parittomalla saa levätä ja painella pelkkää oikeeta.

Aika rumathan näistä sitten loppuviimein tuli, mutta toisaalta keskiaikakin oli suht ruma aikakausi nykymittapuun mukaan: oli ruttoa ja paisetta, likaisia ihmisiä ja suuhun mätäneviä hampaita. Mestauslavoja ja jalkapuita. Perheväkivaltaa, seksuaalista ahdistelua ja maantierosvoja. Lapsimorsiamia, keuhkotautia ja lapsivesikuumetta. Syöpäläisiä ja taikauskoa. Kirkollisia katumusharjoituksia, itsensäruoskimista ja pedofiilejä luostareissaan.

Että siihen suhteutettuna nää sukat on ihan ookoo.










lauantai 21. huhtikuuta 2018

Vetkuttelua villin lännen tyyliin

 Villasukat, joiden tekeminen kesti yli kaksi vuotta. Yleensä näin pitkäksi venähtäneille projekteille iskee purkutuomio, mutta nämä välttivät sen olemalla niin valmiit, ettei purkaminen ollut järkevää. Syynä vetkutteluun oli, että näitä kutoessa en vielä osannut päätellä neuloessa ja lankadominanssista en ollut kuullutkaan. Opettelin molemmat kommervenkit vasta näiden jälkeen, joten ajatus miljoonasta pääteltävästä langanpäästä aiheutti aikamoista ahdistusta. Sain toisen sukan pääteltyä viime syksynä ja toisen nyt pääsiäisenä.
 Toinen syy viimeistelyn välttelyyn oli lankadominanssi. Tai siis se, etten hallinnut tekniikkaa tuolloin. Näitä tehdessä nappasin langan milloin ala-, milloin yläkautta ja näkyyhän se lopputuloksessa. Käännynnäisille tyypillisellä ehdottomuudella pidin näitä sukkia NIIN HUONOINA, etteivät ne edes ansaitse tulla päätellyiksi. Nyttemmin olen päässyt tuosta vaiheesta eteenpäin, joten sukat näyttävät ihan siedettäviltä. Eihän ne täydelliset ole, mutta eivät ne muutkaan mun tekemät sitä ole. Niissä on kaikissa virheitä vaikka kuinka. Kun neuloo kahta yhtäaikaa samoilla puikoilla niin purkaminen ei todellakaan ole vaihtoehto. No, jos totta puhutaan niin ei se ole mulle oikeestaan muutenkaan, jätän mieluummin virheet kuin otan riskin, ettei työ valmistu ikinä.
 Värit ja kuviot ideoitu USAn southwest -alueen tyylisesti (intiaanityyliset viltit ja satulahuovat, adobe -talot jne..). Varren kuvio oli ärsyttävä kutoa, koska en tykkää sellaisista töistä joiden kanssa joutuu seuraamaan joka rivillä ohjetta. Sen vuoksi jalkaterä olikin sitten vaan yksinkertaista siksakkia, piti päästä luukuttamaan täysillä ilman ohjeita edes loppuvaiheessa. Ohjeita mulla näihin ei ole, koska näitä tehdessä en vielä pitänyt kirjaa tekemisistäni. Nykyäänhän mulla on vihko, johon kirjaan ylös kaikki silmukka- ja kerrosmäärät.

Lankoina näissä on 7 Veljestä beige, ruskea, tummanruskea, punainen, sinappi ja valkoinen. Resorissa on palmikkoa koko ajan samaan suuntaan neulottuna. Näiden jälkeen en ole palmikkoa tehnytkään, koska totesin inhoavani edelleen sen kutomista. Tein yhden palmikkovillapaidan joskus muinaisella 90-luvulla ja sain näköjään ikuiset traumat. Syynä on hemmetin palmikkopuikko ja sen kanssa puljaaminen. Pitäisi varmaankin jossain välissä opetella palmikoiden neulominen ilman apupuikkoa, niin pääsisi tekemään kaikkia ihania kelttityyppisiä juttuja.



lauantai 14. huhtikuuta 2018

Värikäs-Pertsa ja sen kaverit

Ooo, huomaatteko, tyylikäs vyöte ja tuotemerkki!




En yleensä neulo perussukkia, koska puuduttaa se yhtämittainen saman toistaminen. Ihan sama, onko joustinta vai sileetä, ei vaan pysty.

Viime syksynä palkkaduuni vei elämästäni normaalia suuremman palasen, joten viitsimistä ja aikaa ei riittänyt kässäjuttuihin entiseen malliin. Olen toki kutonut koko ajan jotain, mutta yksinkertaisempaa ja edistynyt hitaammin. Kolmet KalloManiat tuli tehtyä valmiiksi, sitten leikittelin Novitan Pilvellä käyttämällä sitä efektilankana kaksissa sukissa. Muuten oon vaan pukannut pertsaa.


Viisi viikkoa ennen joulua heräsin loistavaan ideaan, että kudonpa tässä pikaisesti villasukat tallilaisille. Ostamatta lisää lankoja.  Ja käyttämällä sellaisia lankoja, jotka eivät ole sopineet kirjo- tai pintaneuleisiin. Aitoja pertsalankoja siis. Niinpä kasasin kaikki omistamani seiskaveikka-paksuiset pätkärääkätyt jenkat, polkat, aurorat, viidakot summuut sekä vielä kaupanpäällisiksi läjän nostalgioita, joiden kanssa olen ollut aivan ihmeissäni kun eivät sovi mihinkään työhön. Tein jokaisesta väristä kaksi kerää (koska kudoin sukat looppaamalla kaksi yhtä aikaa) ja aloin leikkiä väreillä. Siitä tuli hauskaa! Ei oo todellista, pertsailu olikin yhtäkkiä kivaa!


 Viisi viikkoa olisi ollut viidelle sukkaparille ihan ruhtinaallinen aika, mutta tiukille se lopulta meni. (Viidennet sukat valmistuivat vasta joulun jälkeen, mutta se ei haitannut koska niitä ei oltu tarkoitettu aattona annettaviksi.) Ihan vaan tiedoksi teille ei-heppaihmisille ja ei-tallinpitäjille, että sadekelit ovat hyvin syvältä hanurista (arvioisin, että jostain rektumin ja kolonin välimaastosta). Jokainen vesisadepäivä lisää töitä tunnin verran, lumisade jopa 3 tuntia. Tohon päälle vielä pari flunssaa, yksi reissu ja jäätävä työruuhka duuniduunissa niin avot, urakkahan kus.. eiku viivästyi aika lailla.




Koska leikin erivärisillä langoilla ja kudoin kahta sukkaa yhtäaikaa, olisi langanpäitä tai toisiinsa sotkeentuvia lankakeriä ollut ihan riittämiin ellen olisi päätellyt niitä matkan varrella. Sellainenkin hifistelyetu tässä samantien päättelyssä on, että yhteen villasukkaan tulee tasan yksi (1) solmu eli lopetussolmu! Eikös ne vanhat ja viisaat ole sanoneet, että villasukkaan ei solmut kuulu. Mikä on ihan loogista, koska solmut tuppaa käytössä löystymään ja aukeamaan ja sukka siitä ilosesti purkautumaan. Tällä päättelytyylillä sukan sisään jää normaalia pitemmät hännät lankaa (koska liian lyhyet punkee vikkelästi sukan päällipuolelle), mut kaikkeehan ei voi saada.

Vyötteissä on myös pesuohjeet, ettei saajat pese sukkiaan kuoliaaksi. Novitan ja Alizen langat on silleesti hyviä, että niiden kanssa ei mulla ole ollut juurikaan huopaantumisongelmia, mutta Sockista en vielä tiedä. Huhut kertovat, että sillä neulotut pitäisi pestä kolmessakympissä. Toisaalta villan pitäisi luonnonkuituna kestää korkeitakin lämpötiloja, että olisko se sittenkin se linkous, joka ne sukat oikeasti tappaa? Tai lämpötila plus linkous? Liian ahtaasti täytetty pesukone? Väärä pesuaine? Itse pesen villasukat aina omana pyykkinään, etteivät joudu hankauksiin karheiden tekstiilien kuten pyyhkeiden tai farkkujen kanssa. Ja ihan tavallista jauhemaista pesupulveria käytän.

Mulla on jostain kummallisesta syystä niin paljon villasukkia, että koneen saa helposti täyteen ja vielä jää ylikin. Sukat on jaettu neljään kastiin: 1. paraatisukat julkiseen käpistelyyn, 2. saapassukat talli- ja pihahommiin sekä näiden välimaastossa 3. luokka nimeltä himppesukat, jotka on astetta parempaa sakkia kun noi tallisukat. 4. ryhmä on ohuet sukat, jotka on fingering -paksuisella langalla neulottuja kesä- ja himasukkia. Tavallisia sukkia käytän tosi harvoin, lähinnä silloin kun kenkiin ei mahdu edes 4-säikeisellä neulotut tai pitää jostain syystä näyttää aikuiselta (mihin ei kyllä valitettavasti pelkkä sukkatyylin muuttaminen auta...)


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Pörröresorisukat luuppaamalla



Kuva 1. Viimeistelty ja valmis!
No nyt tuli tylsä otsikko. Sori. Tsemppaan sitten seuraavassa postauksessa.

Omasta mielestäni kahden sukan luuppaustekniikka on maailman paras ja yksinkertaisin, enkä voi millään käsittää, että joku haluaa ehdoin tahdoin kutoa sukkapuikoilla, jotka koen painajaismaisiksi. Niinpä ajattelin tehdä yksinkertaiset luuppausohjeet, että koko maailma siirtyisi pyöröihin ja unohtaisi ne kamalat putoilevat ja katoilevat sukkapuikot. No, eihän tää nyt ihan niin mennyt. Kirjoittaessani ohjeita auki huomasin aika pian, että ei tämä nyt sitten loppujen lopuksi niin kauhean yksinkertaista olekaan. Varsinkaan jos ei halua aloitussaumaa sukan taakse.

Luuppaamisen edut ovat kuitenkin niin valtavat sukkapuikkoihin verrattuna, että ainakaan omalla kohdalla paluuta viiteen puikkoon ei ole:
  1. Sukkaan tulee vain kaksi saumaa, mikä helpottaa pinta- ja kirjoneuleita tehdessä paljon. Myös lopputulos on helpommin siistimpi, kun sukan etu- ja takaosan keskeltä puuttuu ne venyneet silmukat.
  2. Kun neuloo kahta sukkaa yhtä aikaa täsmälleen samanlaisilla puikoilla, on käsiala samanlainen molemmissa sukissa. 
  3. Molemmat sukat valmistuvat yhtä aikaa eli ei ole pelkoa parittomien sukkien syndroomasta.
  4. Silmukat eivät karkaile puikoilta eivätkä puikot putoa neuleesta, kun siinä on vain yksi "avonainen" kohta kerrallaan.
  5. Silmukkalaskuri pysyy paikoillaan työssä huolimatta sen tiukkuudesta. Voin siis käyttää kyseisille puikoille väärän kokoista laskuria huoletta.
 Jotta tämä ei menisi ihan törkeäksi hehkuttamiseksi, niin niitä huonoja puoliakin löytyy:
  1. Sukat tuntuvat välillä valmistuvan toooodella hitaasti, varsinkin ne pitkävartiset fingeringillä neulotut. Yhtä kerrallaan neuloessa sentään on jonkinlainen etappi siinä puolessa välissä.
  2. Silmukoiden siirtäminen puikolta toiselle on monimutkaisempaa kuin sukkapuikoilla.
  3. Sukkien ja lapasten neuleohjeet on useimmiten tehty viidelle puikoille, joten niitä joutuu hiukan säätämään, varsinkin tällä mun tyylillä jossa sauma en sivulla eikä takana. Pitsi- ja kuvioneuleissa esim. joutuu usein aloittamaan eri kohdasta kuin ohjeissa, koska puikkojen vaihtumiskohta on eri paikassa neuletta.
  4. Kirjoneuleessa lankojen kiertyminen toisiinsa on ongelma, ellei ole oppinut paria näppärää konstia ongelman välttämiseksi: lepäävän kerän säilyttäminen sukan/lapasen sisällä ja neuloessa päättely. 
  5. Puikoissa on eroja! Jos yrität ekaa kertaa luuppausta huonoilla puikoilla niin into kyllä loppuu aika pian. Itseäni ärsyttää eniten puikot, joissa silmukat pykii vaijerin ja puikon  vaihtumiskohdassa. Toinen tärkeä seikka on vaijerin laatu: sen pitää olla jäykähkö ja pitää muotonsa: veltot ja ryppyiset vaijerit ovat kauhistus!

Viimeksi kun jouduin aloittamaan yhdet sukat viidellä, niin käsiala oli karmeaa ja ryömin pitkin tallinnanlaivan lattioita karkailevien puikkojen perässä. Ikinä en enää lähde reissuun, edes Tallinnaan, ilman pyöröpuikkoneuletta!

 Lankana käytin Sockin Twilight-väristä sukkalankaa ja Novitan valkoista Pilveä. Ihastuin tuohon twilight-väriin niin, että jätin sukat itselleni.

Joustimen lainasin Isukille -sukkien resorista. En tiedä kyseisen neulemallin oikeaa nimeä, mutta se näyttää kierteiseltä palmikolta.

Jatkoin kyseistä joustinta etu- ja takapuikon reunimmaisissa palmikoissa läpi koko varren ja jalkaterässä myös sukan etuosassa, joten sukat istuvat jalkaan tosi hyvin. Puhun etu- ja takapuikoista, koska luuppaamalla puikkoja on käytännössä ikään kuin kaksi (katso kuva 3 ja kaavio 3). Neulon muutaman ekaa kierrosta vain yhtä sukkaa kerralla ja yhdistän ne samoille pyöröille, kun alun pahimmasta puikko-lanka-sekasotkusta on päästy.

~ o ~

LUUPPAUSOHJE KAHDELLE PÖRRÖKIERREPALMIKKOJOUSTINSUKALLE

(Varsinainen yhdyssanapainajainen, olkaa hyvä!)


Kuva 2. Sivulta.

Puikot: 3,5mm/100-120cm pyöröpuikot sekä aloitukseen toiset 3,5mm puikot (joko pyörö- tai sukkapuikot).
Lanka: Novita Pilvi Valkoinen ja Socki Twilight

Luo valkoisella Pilvi-langalla 60s per sukka ja aloita kumpikin sukka omilla puikoillaan.

Aloitussauma tulee kummassakin sukassa sisäsyrjälle, joten sukat neulotaan eri tavalla. Ei varsinaisesti peilikuvina vaan oikeastaan L- ja D-isomeereina (pardon my chemistry..)

Neulo 7. krsta sileää.

8. krs: Vaihda lankaa Sockiin ja neulo kerros oikeaa. Yhdistä samalla sukat samoille pyöröpuikoille. Jatkossa etummaisella puikolla on vasemman sukan takaosa ja oikean sukan etuosa ja takapuikolla päinvastoin (katso kuva 3.). Molempien sukkien aloituslangan pitäisi roikkua etummaisella puikolla sukan oikealla puolella, mikä valitettavasti näkyy kuvassa vähän huonosti, koska kuvassa vasemmanpuoleisen sukan (ts. oikea sukka) lanka on taittunut sukan alle. Huomaa myös silmukkamerkin ja kerroslaskurin käyttö! Käytän silmukkamerkkiä puikkojen vaihtumiskohdassa, koska se estää sivusaumaa vaeltamasta: takimmaisen sukan silmukkamäärät pysyvät oikeina koko ajan. Kerroslaskuri ajaa saman asian puikkojen toisessa päässä.


Kuva 3. Kaksi sukkaa samoilla pyöröpuikoilla.

9. - 28. krs: aloita joustinneule mallikaavion 1 mukaisesti ja neulo sitä yhteensä 20 kerrosta.

29. - 69. krs: vaihda mallikaavioon 2 ja neulo sitä n. 40 kerrosta.








70. krs: tee ristiinvahvistetut* kantalaput 30 s x 26 krs. / kavennukset 10 - 10 - 10 / nostot 13 + 13 seuraavanlaisessa järjestyksessä: neulo etummaisella puikolla ensin vasemman sukan kantalappu loppuun saakka, poimi 13 silmukkaa kantalapun reunasta ja siirry oikeaan sukkaan, josta neulot etuosan 30 silmukkaa (huom, kierrepalmikko jatkuu edelleen!). Vaihda takimmaiselle puikolle, neulo oikean sukan kantapää kuten yllä on kuvattu, poimi 13 silmukkaa kantalapun reunasta ja siirry vasemman sukan etuosaan (jossa siis se kierrepalmikko kulkee edelleen).

* Ristiinvahvistettu tarkoittaa, että joka toisessa oikeassa kerroksessa nostat parilliset ja joka toisessa parittomat silmukat. Mikä väistämättä aiheuttaa sen, että joka toiselle riville tulee kaksi samanlaista silmukkaa alkuun ja loppuun (alussa kaksi nostoa ja lopussa kaksi oikeaa). Se ei haittaa, voit aivan hyvin neuloa/nostaa kaksi peräjälkeen, se ei näy lopputuloksessa mitenkään.


Kaavio 1.



71. krs: Etummainen puikko: poimi vasemman sukan kantapään 13 silmukkaa ja neulo sukan takaosa loppuun (edellisessä kerroksessa nostetut silmukat kiertäen** oikein). Neulo oikeanpuoleisen sukan etuosa. Takimmainen puikko: poimi oikeanpuoleisen sukan kantapään 13 silmukkaa ja neulo sukan takaosa loppuun (edellisessä kerroksessa nostetut silmukat kiertäen oikein). Neulo vasemman sukan etuosa loppuun.


** Kiertäen neulominen tarkoittaa, että neulot silmukan sen takareunasta.






72. - 86. krs: Neulo pohjalla oikeaa ja päällä kaavion 2 mukaista neuletta. Aloita kiilakavennukset. Kavenna yhteenä 14 silmukkaa niin, että sukan pohjaan jää 22 silmukkaa. Ne tehdään joka toisella puikolla siten, että parillisissa kerroksissa kavennetaan puikon viimeinen silmukka ja parittomissa puikon ensimmäinen (yht. 14 kerrosta siis).


Kaavio 2.







 Jalkaterän pituus koossa 39 vaatii noin 50 kerrosta eli kärkikavennukset aloitetaan kerroksella 120. Kerroksilla 118-119 tasaa silmukat puikoille siten, että kummankin sukan etu- ja takapuikolla on 26 silmukkaa. Silmukat siirretään seuraavasti (kaavio 3):


Kaavio 3. Silmukoiden tasaus puikoille.
 Krs. 118: Neulo vasemman sukan takapuoli kokonaan. Neulo oikeanpuoleisen sukan 2 ensimmäistä silmukkaa apupuikoille tai esim. hakaneulaan ja 26 silmukkaa puikolle. Siirrä viimeiset 2 silmukkaa sukan takapuolelle siirtämällä vaijerin luupin paikkaa. Neulo takimmaisella puikolla siirretyt 2 silmukkaa sekä puikolla olevat 22 silmukkaa ja vielä apupuikolla odottavat 2 silmukkaa, eli puikolla on nyt 26 silmukkaa. Neulo takapuikon toisen sukan 2 ensimmäistä silmukkaa apupuikolle, neulo puikolla olevat 26 silmukkaa ja siirrä viimeiset 2 silmukkaa etummaiselle puikolle. 

Krs. 119: Neulo takapuikolta siirretyt 2 silmukkaa plus puikolla olevat 22 silmukkaa sekä vielä apupuikolla olevat 2 silmukkaa. Nyt kaikilla puikoilla on 26 silmukkaa, joten neulo kerros loppuun saakkaa oikeaa.



Tee leveä nauhakavennus joka toisessa kerroksessa eli neulo sukan ensimmäinen ja viimeinen silmukka oikein, yhdistä sukan toinen ja kolmas kerros ylivetokavennuksella ja kolmanneksi viimeinen ja toiseksi viimeinen neulomalla oikein yhteen. Kun puikolla on enää 12 silmukkaa, kavenna joka kerroksessa. Kun puikolla on enää 4. silmukkaa per puoli, päättele sukka. Paaaaljon helpompaa ja yksinkertaisempaa kuin sukkapuikoilla neulominen. Eiku? :D


Kuva 4. Sukat edestä.
 ©Ria Kuokkanen

lauantai 30. joulukuuta 2017

Neverending story

Noni, taas tuli jotain muuta kuin piti. Lähdin neulomaan nilkkasukkia ja sainkin polvisukat. Olisin malttanut jättää nilkkapituisiksi, ellei lanka ei olisi ollut näin kauniin väristä. Se on 4-säikeistä Alizen Superwashia ja värinumero on 4411. Sukkien nimi tulee siitä puuduttavasta tylsyydestä, joka aiheutui ohuen langan, yksitoikkoisen sileän neuleen ja sukkien pituuden kombinaatiosta: varressa on yhteensä 232 kerrosta, jos resorit lasketaan mukaan. En kyllä ihan heti tee toisia samanlaisia..

Enkä myöskään allekirjoita sitä väitettä, että kutomalla kahta sukkaa yhtä aikaa tulee nopeammin valmista. Ei muuten tule.  Päinvastoin, tämmönen puuduttava urakka tuntui kestävän kaksi ikuisuutta.





 Nää on varpaista aloitetut, silmukat luotu turkkilaisittain ja kantapää on mallia tiimalasi. Yllättävän helppo kantapää, mutta vaatii kyllä silmukkamerkit näin ohuen langan kanssa. Langankiepautuksia silmukoiden ympäri ei nimittäin meinannut nähdä millään, joten käytin silmukkamerkkiä aina kiepautetun silmukan edessä.



Tein nämä looppaamalla ja kaksi yhtä aikaa, oli suht iisiä koska ei ollut kuin kaksi lankakerää sotkeutumassa toisiinsa. Loppuvaiheessa käänsin sukat lyhyemmiksi siten, että jalkaterät olivat varren sisäpuolella, koska ne alkoivat olla lankojen tiellä.


Ja taas onnistuin mokaamaan langan värityksen kanssa: molemmat on neulottu ottamalla langan pää kerän sisäpuolelta. Vaan enpä tullut ajatelleeksi, että ne olikin tehtaalla keritty eri suuntiin. Että ärsytti. Ei onneks ärsytä enää, koska valmiissa sukissa moista mokaa ei edes huomaa.


Näiden varsinainen juju on kuitenkin sukan istuvuus, joka johtuu siitä että tein levennykset oman jalan mukaan kokeilemalla sukkaa aika ajoin. Halusin sukat, jotka mahtuisivat ratsastussaappaisiin ja olisivat kuin toinen iho. Levennykset alkavat kerroksessa 83 ja ne on tehty joka viidennellä rivillä siten, että sukan takaosan keskikohdassa on neulottu silmukka kahteen kertaan, sitten kaksi oikeaa väliin ja vielä toisen kerran neulottu silmukka kahteen kertaan.

Viereisessä kuvassa näkyy (joo tiedän, huonosti) levennyslisäysten V-mäinen viuhka pohkeen kohdalla.

Alla kuva sukista koko pituudessaan. Aikamoiset pötköt ovat.


Nilkan kohdalla silmukoita oli 68, resorissa 90. Koska tein lisäykset vain sukan takaosassa, jouduin siirtämään silmukoita sukan etupuolelle.  Tein sen vasta juuri ennen resoria, mikä ei välttämättä ollut paras ratkaisu, koska väärässä kohdassa ollut puikon vaihtumiskohta jätti suht ruman jäljen.


Resorin päättelin joustavasti eli lisäämällä langankierrot ylivetopääteltävien silmukoiden väliin. Siitä on olemassa sen tuhannen tutoriaalia ja kuvasarjaa, joten linkkaanpa johonkin hyvään sellaiseen mieluummin kuin selitän itse: Käsityöelämää -blogin ohje joustavalle päättelylle. 

Tää joustava päättely on varpaista varteen -sukkien kohdalla aikalailla must juttu. Muilla tavoin resorin reunasta tulee liian kireä. Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nytkin on tuolla yläkerrassa odottamassa yksi pari nilkkasukkia, joiden resori pitäisi purkaa ja tehdä uudestaan joustavana. Kertaalleen valmistuneeseen työhön uudestaan ryhtyminen vaan on kovin nihkeetä. Mieluummin aloittaisin jotain uutta. Tai siis mieluummin olen jo aloittanut jotain uutta. Noin viisi kertaa.



ps. Eihän näitä minkään ratsastussaappaiden kanssa ole käytetty, kuten tuossa ylempänä intoilin. Talvikauden bilesukat niistä tuli, koska ovat erinomaiset bootsien kanssa.

ps ps. Näistä lähti oikein massiivinen, koko syksyn kestänyt Pertsa Perussukka -buumi. Niistä lisää tuonnempana.

ps ps ps. Yllä mainitut, uutta joustavaa resoria odottaneet nilkkasukat saivat sitten lopulta kyytiä. Eli purkasin ne alkutekijöihinsä. Olivat oikein sievät, mutta aiheuttivat minussa jonkinlaista epämääräistä tyytymättömyyttä. Värivalinta taisi olla väärä.

ps ps ps ps. Nämä kirjoitukset kannattaisi näköjään julkaista heti eikä kolmen kuukauden päästä, ettei peeässiä tulvisi tänne postauksen loppupäähän tätä rataa. Toki olisin voinut muokata tekstiäkin ajankohtaisemmaksi, mutten sit viittiny. Olisin kuitenkin taas jäänyt hilloamaan tekstiä luonnoksena parin kuukauden ajaksi..

maanantai 18. syyskuuta 2017

Kallomanian kesäromanssi

Neulojan runsaudenpula: Kaapit pullollaan villasukkia, mutta ikinä ei löydy täsmälleen oikean värisiä, pituisia ja paksuisia. Romanssit kudoin just tällaseen sukkapula-ahistukseen: ei ollut mitään mitä käyttää vaaleanharmaitten ja -punaisten vaatteiden kanssa. Tummaa pinkkiä ja -harmaata löytyi kyllä, mutta ne ei nyt kelvanneet. Vaaleanpunaisen sävy on näissä mun makuun hippasen liian kylmä, olisin halunnut enemmänkin vanhaan roosaan päin kallellaan olevaa väriä. Aloittamisen himo oli kuitenkin niin kova, etten malttanut odottaa tilauslankoja vaan kudoin Nallesta.

Mun tapauksessa suurin syy suosia Novitan lankoja on juuri nopea saatavuus, jos joku sitä ihmettelee. Facen neuleryhmissä tuntuu olevan paljon ihmisiä, jotka pitävät Novitan tuotteita ihan kurana. Mun mielestä ne on ihan diisenttiä peruskamaa, miinuksena lähinnä katkovärjättyjen lankojen mielikuvituksettomuus ja laimeat värit. Samoin liukuvärjätyt sukkalangat puuttuvat tyystin.


Sovellettua latvian twistiä


Resorin reuna on omalla idealla tuunattua latvian twistiä. Vaihdoin langan vaaleanpunaiseen twistauskerroksessa ja kieputin pinkkiä 2 kertaa jokaisen twistin ympäri. Tässä ei ole kuin 4 kerrosta valkoista, muhkeammat olisi saanut neulomalla esim. 8 tai 10 kerrosta ennen kieputusta. Tässä kiepautukset ovat 5 silmukan välein, koska silmukkamäärä on sillä jaollinen (90s.).

Varsinainen resori on valepalmikkoa ja tehty puoli milliä ohuemmilla puikoilla kuin muu sukka (2,5mm ja 3mm). Resorissa on 7 kertaa normaali valepalmikko ja viimeisessä on langankierto nostettu kiertäen, ettei tule reikää.

Kuvio on kallomania, joka toinen poikkiraita on sydämiä ja joka toinen venäläistä kukkaa. Varressa on kaksi kavennuskohtaa (10 ja 8) väliraitojen kohdalla niin, että nilkan pystyraidoituksessa on enää 72s.

Kantalappu on 20 kerrosta, kavennukset 11-14-11 ja nostot 12 ja 12 (alapuikolla 38s. ja yläpuikolla 36s.). Tuo 20 riittää hyvin, koska tiukan nilkkapystyraidoituksen jälkeen löysempi sydänkuvioraita, joka tulee jo jalkapöydän päälle.

Kiilakavennuksissa kavennetaan 14s. joka toisella ja jaetaan niiden jälkeen silmukat tasan ylä- ja alapuikoille, eli siis siirretään yläpuikolta 3 ekaa ja 3 vikaa alas, jolloin molemmille puikoille tulee 30s.

Jalkapöydän venäläinen kukkaraita tulee vain päälle, alla on sileää neuletta. Kärjessä on leveä nauhakavennus ja kavennus joka toisella.

Kukat virkkasin ihan pikapikaa, ne eivät ole mitenkään hohdokkaat. Niiden keskellä on luonnonkivihelmet, jokaisessa kolmessa erivärinen (valkoinen, harmaa ja pinkki). Kukkien funktio on lähinnä merkata sukan ulkosivua, ettei mene sukka väärään jalkaan. Sitten vielä mustaa ja harmaata satiininauhaa, joihin jotain metallista koristetta ja ta-DAA! Sullokakka presents: Kallomanian kesäromanssi has born!


pst! Sukat ovat pitkät, kantapään takaa maasta mitattuna 50cm. Veikkaisin, että noin 165cm henkilölle ylipolvensukat, tällaiselle hämähäkille kuin minä polvisukat. Yläosa on varsin leveä eli pitäisi sopia muhkeille pohkeillekin.

pst pst! Pahoittelen taas kerran huonoja kuvia. Syy: INHOAN kuvaamista, mikä valitettavasti näkyy lopputuloksessa.


Edit: Ohje löytyy täältä.