Isoäidinneliöitä ja fair isleä

 

Puolisentoista vuotta sitten tein muutaman isoäidinneliön ihan vaan siksi, että osui omista lankavarastoista silmään muutama houkuttelevan värinen lankakerä ja himotti suuresti virkata niistä jotain. Neliöistä muodostui sukan resorit fair isle - tyyppisiin sukkiin. Kantapää on pidennetty, mikä ei kuitenkaan loppuviimeksi ollut kovin esteettinen, tai edes erityisen mukavan tuntuinen ratkaisu. No, tulipa sekin kokeiltua kirjoneuleessa. Aikaisemmin tein vastaavanlaisen 4-säikeisistä langoista kutomiini raitasukkiin, niissä se onnistui paremmin, koska koko kantapää oli samaa väriä ja ainaoikeinneuletta.

 

 

 

Nämä on tehty Nallen paksuisista langoista, suurimmalta osin Nallea ja Nalle Taikaa. Yksiväriset nurjalla neulotut tehosteraidat on pääasiassa Maijaa, samoin sinisävyinen pätkävärjätty, jolla osa kuvioista on tehty.

Poimin virkatusta resorista 40 + 40 silmukkaa pyöröpuikoille ja kavensin jokaisen nurjaraidan jälkeen 2 + 2 silmukkaa, kunnes nilkan kohdalla oli 34s + 34s. Kantalapussa lisäsin joka 5. kerroksella silmukan alkuun ja loppuun. Kiilakavennuksissa kavensin vielä lisää, että sukista tuli paremmin jalkaan istuvat. Tykkään hyvin istuvista, melko tiukoista sukista. Löysät menee saappaissa ruttuun, eikä ne mun mielestä näytäkään kovin hyvältä. 

Hidasta on tämä käsin neulominen, kun ei voi kerrallaan tehdä kuin muutaman sentin. Menee yläkropan ja kaulan lihakset niin juntturaan, että kädet puutuu ja karmea, monta päivää kestävä megamigreeni iskee. Mulla olisi tavoitteena virittää keväällä hankkimani paksulankaneuluri käyttökuntoon ja tehdä sillä sukkien kanssa samaa sarjaa oleva villatakki. Tulee samalla opeteltua kirjoneuleen teko koneella manuaalisesti, ilman reikäkorttia. Nyt käytössä olevalla ohutlanka Brotherilla ei onnistu, koska A) sen kirjoneuleeseen tarvittava ohjausnauha on jumissa ja B) se tuppaa pudottamaan silmukoita tällä langanpaksuudella. Noita sukissa olevia nurjaraitoja en yksitasokoneella pysty tekemään, mutta keksin siihen sitten jotain muuta. 

Osa kuvioista on omasta päästä, osa Pinterestistä kopsattuja. Ja taas kerran, sukat ovat tarkoituksella erilaiset: kahden samanlaisen sukan kutominen on ajatuksena mahdottomuus. Suhtaudun suurella kunnioituksella ihmisiin, jotka kykenevät toistamaan samaa moneen kertaan. Mun aivot ilmoittaa toistoa yrittäessäni, että "hei, tää on jo niin nähty, keksi jotain uutta ja mielenkiintoista niin mekin ollaan taas mukana. Nyt ei onnistu."

Helvetinkone laulaa

Yli vuoden kestänyt neulomistauko on ohi: Mulla on Brother- merkkinen helvetinkone! Jos Dante olisi elänyt tämän vehkeen kanssa samalla aikakaudella, olisi se hyvinkin voinut kirjoittaa Jumalaisen näytelmänsä Kiirastulen kolmanteen piiriin joukon raivopäissään neulekonettaan säpäleiksi hakkaavia syntisiä.

Aikaisemmin hankitun Eva- neulekoneen kanssa meni hermo jo hyvin varhaisessa vaiheessa eli kun piti aloittaa koneen huolto: Iso osa neulapetiä paikallaan pitävistä ruuveista oli sökönä, ts. niiden kanta oli yhtä sosetta, joten jäi sitten se kone avaamatta ja putsaamatta. Aattelin, että pitäköön tunkkinsa, mokoma romu. Että palaan asiaan, kunhan kiireet hellittää. No ei ole hellittänyt vielä. Sitten elämääni ilmestyi Facen neulekoneiden osto- ja myyntiryhmän kautta Täydellinen Kone. 

 

 Kuva 1: TaDaa! Ensimmäiset koneella neulotut sukat, lanka Socki Fine. Valitsin tarkoituksella rumimmanvärisen lankavaihtoehdon, jottei harmita jos sukka epäonnistuu ja lanka menee hukkaan. Nämä on täynnä virheitä, mutta sain ne korjattua piiloon viimeistelyvaiheessa.

 

Kasasin Täydellisen Koneen tuosta vaan, olinhan jo harjoitellut romulla. Neuloa hujautin sillä mallitilkun myös tuosta vaan, huis!, ja näin jo mielessäni itseni tahkoamassa sillä toinen toistaan upeampia asukokonaisuuksia. Miten väärässä olinkaan. Kone teeskenteli alkututtavuuden aikana olevansa täydellisen yhteistyökykyinen smooth operator, mutta totuus valkeni aika pian. Tyyppi olikin pahemmanlaatuinen drama queen, jolle ei kelpaa mikään eikä sen toiminnassa ole mitään johdonmukaista. Sille ei esimerkiksi käynyt  langan vaihtaminen toiseen, samanpaksuiseen lankaan kesken työn. Ei todellakaan. Käsin neuloessahan kaikki 100g/420m paksuiset langat on ns. samanpaksuisia, mutta neulekoneelle ne on IHAN ERI ASIA. Pitää olla samaa merkkiä, eikä sekään aina riitä, vaan pitää olla jopa samaa väriä. Muuten alkaa kelkka jumittamaan, silmukat putoilemaan ja neuloja vääntymään. Ette tiedäkään, kuinka monta kertaa jouduin alussa käymään kaikki 200 neulaa yksitellen läpi, että löysin sen yhden vääntyneen sieltä välistä. Nyt oon lajitellut kaikki fingering-paksuiset lankani uudestaan: aikaisemmin ne oli kauniisti ja harmonisesti värilajiteltu, nyt sen mukaan mitä helvetinkone suostuu neulomaan samoilla asetuksilla. Esteettinen silmäni kärsii kovin tästä uudesta järjestyksestä: lankakorit näyttää sillisalaatilta ja Venla-kori suorastaan rumalta. 

Kuva 2: Toiset koneella neulotut sukat. Nämä on tehty ICE Yarnsin bamboo-merinosta yhdistelemällä neljää eriväristä pätkävärjättyä lankaa. Vielä on useita virheitä per sukka, mutta lopputulos on jo paljon siistimpi kuin ekoissa sukissa.

Aloitan sukan aloituskammalla, jolloin siihen jää sukansuuhun avonaiset silmukat jotta saan kudottua resorin jälkikäteen käsin. Neulekonehan ei yksitasoisena tee kuin oikeaa silmukkaa, eli pitää olla alataso, jos haluaa nurjia silmukoita. Alataso on kuitenkin asentamatta vielä, koska tämän yhden levelin kanssakin on vielä toistaiseksi ihan tarpeeksi tekemistä. Mutta siis siihen aloitukseen. Jos kelkkaa siirtävä tai langanpäästä kiinni pitävä käsi on liian nopea/hidas tai eri käsien liikkeet eivät ole ihan synkronissa, menee aloitus pieleen: lanka takertuu kelkan harjaksiin, lanka ei mene ollenkaan neuloille tai neuloilla on kauniiden silmukanalkujen sijaan jonkinlainen epämääräinen lankasykerö. Hommaa täytyy vaan toistaa niin monta kertaa, että liikesarja menee lihasmuistiin elikkäs aivoihin muodostuvat uudet hermoratayhteydet vahvistuvat.

Kuva 3: Kolmannet koneella neulotut sukat. Näissä on samaa bambu-merinoa kuin edellisissäkin ja lisäksi mustaa Venlaa. Tsiisus mikä päättely oli näissä, ainakin miljoona langanpäätä. Helvetinkoneeseen olisi 4-värilanganvaihtaja, mutta mallia alataso eli en voi vielä käyttää sitä kun teen pelkällä ylätasolla. Venla on aina tuntunut sormiin jotenkin veltolta langalta, ja ilmeisesti konekin on samaa mieltä. Neuloo sitä kyllä, mutta joutuu olemaan koko ajan tarkkana langankireyden kanssa.

  

Nyt päästiinkin ytimeen eli langankireyteen! Lanka tulee kelkkaan niiden sellaisten hyönteisten tuntosarvien kautta (ja kulkee myös kolmen eri jutun läpi ennen niitä). Unohdin tuntosarven alussa noin tuhat kertaa ja ihmettelin kiukkuisena, miksi kone ryttää langan, tekee ihme lenksuja sinne tänne ja lopulta jumittaa kelkan. Nyt tiedän, että kun olen vaarassa puhkoa silmäni alas kaartuvaan metallipiuhaan, lanka on hyvin. Oon myös niin pro, että osaan jopa tarvittaessa kiristää lankaa kädellä, jos koneen kiristimissä ei tiukkuus riitä.  

Toinen tärkeä kireys on koneesta roikkuvan neuleen kireys eli painojen asettaminen. Meni aika monta sukkaa jo ihan alkuvaiheessa pieleen, ennen kuin opin sijoittamaan painot oikein. Jos painoja ei ole, putoaa jo neulotut silmukat neuloilta, eli ne on tosi tärkeät. Jos taas niitä on liikaa tai väärissä paikoissa tulee neuleeseen löysiä silmukoita reunoille, tai reunasilmukat, yllätys yllätys, putoavat taas neuloilta. Mulla on pahvilaatikollinen pieleen menneitä sukan aloituksia, sellaisia erilevyisiä ja - värisiä suikaleita. Eivät mene hukkaan, meinaan koostaa niistä itselleni kärsimysnutun, kunhan matskua kertyy tarpeeksi. En jotenkin usko, että nutun valmistuminen jäisi kiinni suikaleiden määrästä, niitä tulee koko ajan lisää.

  Kuva 4: Neljännet koneella neulotut sukat, nyt 1-säikeisestä Viking Nordlysistä. Vähän epäilin, että toimiiko moinen lanka, mutta ihan hyvinhän se meni. Tähänkin valitsin rumimman sen merkkisen langan, ettei harmita jos menee ihan pipariksi. Näistä tuli vähän lötköt, eli oli ilmeisesti liian suuri silmukkakoko.

 

Nyt kun homma alkaa olla hallussa menee kahteen sukkaan alle tunti. Koneen ääressä siis. Koska teen vain yhdellä tasolla, tulee sukkakin tasona eli se pitää vielä ommella käsin tuubiksi. Ja sitten myös se resori pitää tehdä, eli ei nämä nyt ihan hetkessä valmistu koneellakaan. Näillä asetuksilla saan yhden sukkaparin kaikkine työvaiheineen tehtyä noin kolmessa illassa. 

 Kuva 5. Viidennet koneella tehdyt sukat, nyt uskalsin jo kokeilla uudestaan Nallea (tein ekat kokeilut Nallella, mutten saanut sitä toimimaan ollenkaan). Langankiristimessä ei säädöt riitä, joten joudun kiristämään lankaa toisella kädellä kelkkaa siirtäessä, muuten tulee  reunoihin ylimääräisiä lankalenkkejä. Näissä ei ollut enää kuin yksi virhe!

 

Kunhan saan asennettua alatason (ja opittua sen mukanaan tuomat uudet kujeet), ei tarvitse enää neuloa resoria käsin eikä ommella sukkaa koko pituudelta kasaan. Siihen vaiheeseen siirryn sitten, kun olen tyytyväinen yhden tason sukan lopputulokseen. Tokihan tässä mieli tekisi ryhtyä hurjaksi ja pyöräyttää villapaita tai pari tuosta vaan, mutta yritän hillitä itseäni: mulla on edelleenkin ainakin 20 keskeneräistä käsinneulottavaa työtä odottelemassa loppuunsaattamista. Olen tässä pakkotauon aikana viimeistellyt ja kasannut ison määrän keskeneräisiä, eikä ne näytä silti vähenevän yhtään..

 

Huikeeta mikä saldo!

 

 

Lentokoneessa pitää olla skumppaa ja käsitöitä!
Vähän vanhanaikainen kuvitus tämä, koska on AEK
(Ajalta Ennen Koronaa). Nykyään ei enää lennellä..

Tämän vuoden sukkasaldo on tasan kahdet villasukat. Siksi ei ole päivityksiäkään näkynyt täällä. Migreeni äityi niin pahaksi, että neulominen oli pakko lopettaa käytännössä kokonaan: Tuuman verran sukanvartta ja yläkropan lihakset niin krampissa, että niiden sulatteluun menikin sitten seuraava kuukausi. 

Sitkeästi kuitenkin oon yrittänyt ja kahdet saanut aikaiseksi. Ohuella langalla kun kutoo niin ei lateral damagetkaan ole niin pahat. Joku 7 Veljestä on niin paksua, että ei mitään saumaa yrittää työstää sitä. Syö kyllä hiukan motivaatiota se, että menee pari kuukautta että saa edes yhdet tavalliset raitasukat maaliin saakka.

 

 

 

Ekat karanteenisukat

Nämä molemmat kulkee nimellä karanteenisukka. Ekat aloitettu maaliskuun alkupuolella, kun piti saada joku työ mukaan ulkomaanmatkalle. Sieltä tultiin kotiin flunssaisena ja suoraan karanteeniin, ja siellä pysyttiinkin tiiviisti seuraavat 2,5 kuukautta. Onnistuin nimittäin jokaisen yksittäisen omaehtoisen karanteenini jälkeisellä kauppareissulla hankkimaan aina uuden hengitystieinfektion. Neljä sellaista putkeen, joista viimeisin lieni itse korona, koska hajuaisti katosi tykkänään kahdeksi kuukaudeksi. Testiin menin kuitenkin liian myöhään (14. päivä tartunnasta, koska oireet alkoivat muistuttaa koronaa vasta silloin), joten se näytti jo negatiivista. Tuolloinhan ei vielä testiin päässyt, jos ei ollut koronaan viittaavia oireita, käskettiin vaan pysyä kotona ja sairastaa flunssa pois.

 

 

 

Tokat karanteenisukat

Tokat syntyivät kesemmällä, kun en enää ollut kipeänä. Melkolailla karanteeninomaisissa olosuhteissa kuitenkin, koska poistun normiolosuhteissakin täältä maatilalta yleensä vain kerran viikossa kauppareissulle.  AEK kävin sentään bändikeikoilla pari kertaa kuukaudessa, nyt nekin on jääneet pois epämääräiseksi ajaksi.  

 

Molemmat on neulottu sekalaisesta valikoimasta 4-säikeisiä lankoja (Alize Superwash, Drops Fabel, Regia, ICE Yarns bamboo-merino, Opal, Austerman Step, Adlibris, Venla, 4Socks). Uusi juttu näissä mulle on ainaoikein -neulottu kantapää, piti kokeilla kun sitä jotkut Facen neulontaryhmissä keväällä mainostivat. Jälkimmäisissä sukissa lisäsin silmukoita joka viidennellä kerroksella kantalapun alkuun ja loppuun, että sain tehtyä pitemmän kantapään.

 

Onneksi on muitakin tapoja kuluttaa aikaansa kuin kutominen. Neulekone on jo hankittuna, nyt vain pitäisi löytää aikaa (ja keskittymiskykyä) opetella miten se toimii. Tietyllä tavalla tämä pakkosiirtyminen neulekoneeseen on positiivinen asia. Muahan ei sinällään kiinnosta tuo itse neulomistyö (itseasiassa se on ärsyttävän hidasta puuhaa), vaan ennemminkin sen neuleen suunnittelu ja värien kanssa puljaaminen. Koneen kanssa pääsen toivottavasti paneutumaan siihen luovaan puoleen enemmän, kun aika ei kulu tikutellessa.

 

Niin ja ne lukuisat keskeneräiset neuletyöt, niiden lopppuunsaattaminenhan ei ole oikeastaan neulomista, eihän? Eikä virkkaamistakaan ole kielletty, se ei ainakaan ohuilla langoilla näytä aiheuttavan samanlaisia lihasjumeja kuin neulominen.

Parittomat

Tulipahan vihdoinkin leikattua pahvista sukkaplokit,
kun ei olisi kirjominen onnistunut ilman niitä. 

Iski kauhea himo aloittaa joku pintaneuletyö, vaikka tiedän kokemuksesta, että moinen pitsinnyplääminen ei todellakaan ole mun juttu. Siinähän pitäisi malttaa seurata ohjeita ja herra paratkoon, neuloa samalla värillä koko halvatun sukka.

Ohjeahdistus poistui sillä, että valitsin niin helpon pitsin, ettei sen vuoksi tarvinnut juurikaan ohjetta tuijotella (Novita pitsi-villasukat) . Väripula ratkesi liukuvärjätyllä langalla, mulla oli jo muutaman kuukauden ollut Vikingin Nordlysiä odottamassa inspiraatiota.

Alkuperäinen ajatus oli tehdä ihan vaan pitsineulesukat. Mutta enhän mä voinut niitä sellaisiksi jättää. Kun on tottunut tekemään töitä, joissa on useampaa väriä ja toisinaan myös muita koristeita,  yhdellä langalla tehty työ tuntui keskeneräiseltä ja tylsältä, joten...

... eipä siinä sitten auttanut muu kuin opetella kirjomaan. YouTube auki ja videot pyörimään. Sen verran hauskaa oli, että sukat saivat kaverikseen myös kämmekkäät. Kämmekkäissä annoin homman lähteä ns. lapasesta. Sekä värien että räpellysten suhteen. Muutenkin oon sitä mieltä, että mieluummin enemmän kuin paljon. Ja että määrä korvaa ehdottomasti laadun.

Nordlysin väriraportti on niin pitkä, että näistä tuli pakostakin erittäin eripariset, mikä oli kyllä tarkoituskin.  Lanka on fingering-paksuista ja yksisäikeistä, eli melko nöyhtäisää neulottavaa. Kirjontaan ei mikään ihan ykkösvaihtoehto, koska ne nöyhtät tuppaa takkuuntumaan niin, ettei purkaminen ole vaihtoehto. Mutta kukapa sitä nyt virheitä tekisi..

Nyt mulla olis tossa muutama kera kyseistä lankaa (sekä Kunstgarnin vastaavaa) odottamassa, että pääsisin työstämään seuraavaa ideaa. Oi miksi vuorokaudessa on vain 24h, ihmisen on nukuttava 8h ja käytävä töissä toiset 8h?

Flambeerattuja kyhmyjoutsenia

Ei mennyt taaskaan ihan niinku kuvittelin. Aloitin tekemään kitarakuvioituja hippisukkia, mutta päädyin pitkäkaulaisten viulujen ja oudonmuotoisten bassojen kautta liekitettyihin joutseniin. No, ens kerralla sitten parempia kitaroita. Noihin kiekuroihin ja yksittäisiin liekkeihin olen ihan tyytyväinen, ja liekeistä sainkin jo uuden idean. Menee kilsan pituiselle listalle "Toistaiseksi toteutumattomia neuleideoita".

Ideana oli vaihtaa pohjaväriä niin, että se tummenisi asteittain, mutta värien valinta saati vaihto ei mennyt ihan nappiin. Jäin jotenkin jumiin syklaamiin ja vaihto viininpunaiseen jäi ihan liian viimetinkaan. Tästä värinvaihdostakin sain uuden idiksen, jonka saatan toteuttaa yllämainitun liekki-idean kanssa. Lista se kun pitenee..

Lankana näissä on käytetty 7 Veljestä. Raitalanka on Naistenpankkia ja pohjalla kolmea eri väriä: violettia Eeroa sekä syklaamia ja viininpunaista normiveikkaa. Lankojen nimiasiasta virheeseen maailmassa eli miksiköhän muuten sukkalangat nimetään niin usein miesten mukaan? Tiedän kyllä, että Novita nimeää noita lankoja seitsemän veljeksen mukaan, mutta sitten on nää Laurit ja Villet, jotka eivät ole Novitan lankoja. Tätä oon muutenkin ihmetellyt, että pakkoko millekään asialle (tai eläimellekään sen puoleen) on  antaa puhkikuluneita, läpeensä tylsiä ihmisen nimiä?

Aina ei vaan ehdi..

Edit. 10.9.19 klo 10:57 Korjattu paria kuvatekstiä.

Viimeisen vuoden aikana valmistuneita.

..päivittää blogia. Käsitöitä on kyllä tehty lähes vimmaisesti, laskeskelin että olen neulonut kuluneen vuoden aikana noin 30 sukat ja 6 lapaset. Mulle ihan hyvä saavutus ottaen huomioon, että aikaa vievät myös päivätyö, heppatalli ja useita kertoja viikossa piinaava krooninen migreeni.

Ekoja karusellejä. 

Yllämainittujen valmiiksisaatettujen projektien lisäksi on ollut tekeillä muutama iisakinkirkko, jotka eivät näytä valmistuvan millään: pari neulepuseroa, yksi jakku ja yksi huivi. Syy keskenjäämiseen on useimmiten design angst, jonka aiheuttaa se etten osaa tehdä mitään ohjeen mukaan. Lähden sooloilemaan ja jossain vaiheessa huomaan että nyt ei oikein toimi tämä oma ratkaisu. Pitäisi purkaa ja purkaminenhan on syvältä. Niin syvältä, ettei edes puikolla yletä. Purkutuomion saaneet odottelevat vuoroaan joskus vuoden, parikin ennen kuin löydän tarpeeksi henkistä kanttia tarttua toimeen.

Innostuin keväällä reilu vuosi sitten Kati Koiton suunnittelemasta Hipsulaisen karuselli -sukkamallista. Siinä ei nimittäin tarvitse tehdä erillistä kantapäätä lainkaan, koska sukka aloitetaan kantapäästä. Nerokasta! (Ohje löytyy mm. Ravelrystä ja on ilmainen). Sukka on bumerangin mallinen, mutta istuu hyvin jalkaan.

 Työ aloitetaan kantapäästä, levennetään siten että syntyy 6 sektoria. Kun sukan sektorit ylettyvät jalkapöydän yli yhteen siirretään kaksi ekaa sektoria apulangalle ja silmukoidaan 3. ja  6. sektori yhteen. Kärki tehdään 4. ja 5. sektorista, ja varsi apulangalla olevista 1. ja 2. sektorista. Kuulostaa sekavalta, mutta käytännössä erittäin looginen ja helppo.

Lykkään tähän nyt pötköön niin monta kuvaa kun Bloggeri suostuu ottamaan vastaan. Ei ole pelkoa etteikö seuraavaan postaukseen jäisi materiaalia..

Lanka: Socki. Koko 38.

Lanka: 7V, 7V Raita ja sekalaisia
 violettejä. Koko 43.

Lanka: 7V ja 7V Kesämökki. Koko 43.

Lanka: eri merkkisiä 4-säikeisiä. 
Koko 39.

--

Lanka: Opal ja Venla. Koko 39.

Lanka: 7V ja Lauri. Koko 38.

Lanka: 7V ja Lauri. Koko 38.

No nyt on imelää!

Rumien keskiaikasukkien jälkeen teki mieli tehdä jotain hempeetä ja koristeellista. Tai oikeestaan ylenpalttisen koristeellista. Samalla ajattelin testata, miltä kahdella värillä tehty koristejoustin näyttäisi, jos etukautta tuotu lanka olisikin eri väriä kuin alla oleva silmukka. Lankana oli Nalle ja jostain syystä väreiksi valikoitui kaksi eri violetinsävyä ja luonnonvalkoinen. Niin ja pörröä, helmiä, pitsiä ja hopeaakin piti sinne sukkaan saada. Most Princess Socks Ever. Väreistä tuli mieleen se violettiin puettu Disney-prinsessa, Rapunzel kenties? (Aivan kaamee nimi rinsessalle btw..)

Pörrölangan ostin talvella Karnaluksista ja pitsinauha taitaa olla Tigeristä. Helmet on sellaisesta kympin maksavasta lasten muovihelmipakkauksesta ja hopealanka ikivanhasta kerästä, jonka olen joskus (vuosikymmeniä? sitten) ostanut jotain työtä varten.

Kokeilin näissä pitkästä aikaa tiimalasikantapäätä, nyt Ullaneuleen ohjeella. Edelliset olen tehnyt tällä Youtubessa olevalla ohjeella. Jälkimmäisessä kierretään lanka silmukan ympäri toisin kuin Ullaneuleen ohjeessa.

Noissa jenkkien tekemissä videotutorialeissa ärsyttää turha länkytys ja tärkeily niin maan perusteellisesti, etten yleensä kauheasti suosi niitä. Mutta ohje on länkytyksestä huolimatta hyvä ja sain sen avulla ihan siistit kantapäät ekalla yrittämällä. Toisin kuin Ullaneuleen ohjeella, koska en ihan täysin ymmärtänyt ohjetta. Tai siis sitä langan kiristystä. Vedin langasta kuin heikkopäinen eikä se mihinkään kiristynyt. Hyvä ettei katkennut.

Vasta kun olin jo tehnyt kantapäät katsoin videon, jossa se langan kiristäminen näytetään. Mulla oli ollut kiristettäessä lanka väärällä puolella puikkoa, eihän siinä muuta. Sillä jenkkien langankiertosysteemillä sain kuitenkin helpommin siistiä jälkeä (vaikka tehdessä meinasikin mennä hermo). En nyt sitten viitsinyt purkaa mitään, toimiihan ne sukat rumilla kantapäilläkin. Tiedän että on ihmisiä, joille virhe käsityössä on kuin ärsyttävästi kutiava näppylä keskellä selkää (jota ei yletä raapimaan), mutta mua ei tod haittaa.

Tiimalasikantapää ei muutenkaan oikein ole mun suosikki, koska jos haluan sukat, jotka ei kiristä jalkapöydän päältä niin sitten niistä tulee varpaista liian löysät.

Sukkien valmistuttua hokasin, että mulla ei oikeastaan ole mitään vaatteita, jotka sopisivat näiden kanssa. Pitää varmaan suunnitella/tehdä näihin sopiva yläosa jossain välissä..