lauantai 30. joulukuuta 2017

Neverending story

Noni, taas tuli jotain muuta kuin piti. Lähdin neulomaan nilkkasukkia ja sainkin polvisukat. Olisin malttanut jättää nilkkapituisiksi, ellei lanka ei olisi ollut näin kauniin väristä. Se on 4-säikeistä Alizen Superwashia ja värinumero on 4411. Sukkien nimi tulee siitä puuduttavasta tylsyydestä, joka aiheutui ohuen langan, yksitoikkoisen sileän neuleen ja sukkien pituuden kombinaatiosta: varressa on yhteensä 232 kerrosta, jos resorit lasketaan mukaan. En kyllä ihan heti tee toisia samanlaisia..

Enkä myöskään allekirjoita sitä väitettä, että kutomalla kahta sukkaa yhtä aikaa tulee nopeammin valmista. Ei muuten tule.  Päinvastoin, tämmönen puuduttava urakka tuntui kestävän kaksi ikuisuutta.





 Nää on varpaista aloitetut, silmukat luotu turkkilaisittain ja kantapää on mallia tiimalasi. Yllättävän helppo kantapää, mutta vaatii kyllä silmukkamerkit näin ohuen langan kanssa. Langankiepautuksia silmukoiden ympäri ei nimittäin meinannut nähdä millään, joten käytin silmukkamerkkiä aina kiepautetun silmukan edessä.



Tein nämä looppaamalla ja kaksi yhtä aikaa, oli suht iisiä koska ei ollut kuin kaksi lankakerää sotkeutumassa toisiinsa. Loppuvaiheessa käänsin sukat lyhyemmiksi siten, että jalkaterät olivat varren sisäpuolella, koska ne alkoivat olla lankojen tiellä.


Ja taas onnistuin mokaamaan langan värityksen kanssa: molemmat on neulottu ottamalla langan pää kerän sisäpuolelta. Vaan enpä tullut ajatelleeksi, että ne olikin tehtaalla keritty eri suuntiin. Että ärsytti. Ei onneks ärsytä enää, koska valmiissa sukissa moista mokaa ei edes huomaa.


Näiden varsinainen juju on kuitenkin sukan istuvuus, joka johtuu siitä että tein levennykset oman jalan mukaan kokeilemalla sukkaa aika ajoin. Halusin sukat, jotka mahtuisivat ratsastussaappaisiin ja olisivat kuin toinen iho. Levennykset alkavat kerroksessa 83 ja ne on tehty joka viidennellä rivillä siten, että sukan takaosan keskikohdassa on neulottu silmukka kahteen kertaan, sitten kaksi oikeaa väliin ja vielä toisen kerran neulottu silmukka kahteen kertaan.

Viereisessä kuvassa näkyy (joo tiedän, huonosti) levennyslisäysten V-mäinen viuhka pohkeen kohdalla.

Alla kuva sukista koko pituudessaan. Aikamoiset pötköt ovat.


Nilkan kohdalla silmukoita oli 68, resorissa 90. Koska tein lisäykset vain sukan takaosassa, jouduin siirtämään silmukoita sukan etupuolelle.  Tein sen vasta juuri ennen resoria, mikä ei välttämättä ollut paras ratkaisu, koska väärässä kohdassa ollut puikon vaihtumiskohta jätti suht ruman jäljen.


Resorin päättelin joustavasti eli lisäämällä langankierrot ylivetopääteltävien silmukoiden väliin. Siitä on olemassa sen tuhannen tutoriaalia ja kuvasarjaa, joten linkkaanpa johonkin hyvään sellaiseen mieluummin kuin selitän itse: Käsityöelämää -blogin ohje joustavalle päättelylle. 

Tää joustava päättely on varpaista varteen -sukkien kohdalla aikalailla must juttu. Muilla tavoin resorin reunasta tulee liian kireä. Tämän sanon kokemuksen syvällä rintaäänellä. Nytkin on tuolla yläkerrassa odottamassa yksi pari nilkkasukkia, joiden resori pitäisi purkaa ja tehdä uudestaan joustavana. Kertaalleen valmistuneeseen työhön uudestaan ryhtyminen vaan on kovin nihkeetä. Mieluummin aloittaisin jotain uutta. Tai siis mieluummin olen jo aloittanut jotain uutta. Noin viisi kertaa.



ps. Eihän näitä minkään ratsastussaappaiden kanssa ole käytetty, kuten tuossa ylempänä intoilin. Talvikauden bilesukat niistä tuli, koska ovat erinomaiset bootsien kanssa.

ps ps. Näistä lähti oikein massiivinen, koko syksyn kestänyt Pertsa Perussukka -buumi. Niistä lisää tuonnempana.

ps ps ps. Yllä mainitut, uutta joustavaa resoria odottaneet nilkkasukat saivat sitten lopulta kyytiä. Eli purkasin ne alkutekijöihinsä. Olivat oikein sievät, mutta aiheuttivat minussa jonkinlaista epämääräistä tyytymättömyyttä. Värivalinta taisi olla väärä.

ps ps ps ps. Nämä kirjoitukset kannattaisi näköjään julkaista heti eikä kolmen kuukauden päästä, ettei peeässiä tulvisi tänne postauksen loppupäähän tätä rataa. Toki olisin voinut muokata tekstiäkin ajankohtaisemmaksi, mutten sit viittiny. Olisin kuitenkin taas jäänyt hilloamaan tekstiä luonnoksena parin kuukauden ajaksi..