Poistuminen mukavuusalueelta kertaa kaksi

Viime postauksessa mainitun, lisää ketunväristä Nallea
vaatineen Suunnitelman ensimmäinen osa melkein
valmiina. (Yrittäkää ignoorata työhön takertuneet
koirankarvat, niitä on nyt jokapuolella..)

Alunperin ostin ketunväristä Nallea yhden pätkävärjätyn Regia -kerän seuralaiseksi. Yhdistelmä oli kuitenkin niin tunkkaisen oloinen, että päätin käyttää tuon Nallen johonkin muuhun. Terrakotta ei todellakaan kuulu mun lempiväreihini, joten päätin ihan itseni kiusaksi kokeilla jaksanko katsella sen väristä työtä puikoilla loppuun saakka. Siinä ensimmäinen poistuminen mukavuusalueelta.

Periaatteessa tykkään kyllä kaikista väreistä, koska jokaiselle on oma paikkansa ja aikansa. Keskimäärin välttelen ehkä eniten juuri terrakotan, sinapin ja oliivin tapaisia luonnonvärejä, jotka ovat mielestäni jotenkin ahdistavan nuhruisia ja epämääräisiä. Vaikka eihän ne oikeasti ole. Mistä lie tämäkin ennakkoluulo päähäni iskostunut. Seiskytäluvulta varmaan, koska oranssi ja tummanruskea saavat aikaan saman vastareaktion, varsinkin yhdistettynä.

Päätin myös tehdä sen verran monimutkaista kirjoneuletta, että joutuisin seuraamaan mallia koko kuvion ajan. Tässä se toinen poistuminen mukavuusalueelta. Gaad ai heit tät. Onneksi lehtikuvion malli ei ole kuin 18 x 18 eli on vielä siedettävän rajamailla.

Ihan ensimmäiseksi valitsin värit. Halusin jotain, joka raikastaisi terrakotan ja jotain, joka tekisi työstä kuitenkin harmonisen värisen. Siispä valkoista ja mustaa raikastamaan sekä harmaata ja tummanpunaruskeaa harmonian vuoksi. Kaikki muut värit ovat Nallea paitsi tummanruskea, joka on Maijaa.

Kuviot löysin netistä, Helle-Mari Laidin loistavasta Pinterest -kokoelmasta. Mustan ornamentin lainasin sellaisenaan, lehteä muokkasin alkuperäisestä rytmikkäämmäksi lisäämällä siihen kiekuraa kärkiin. Resorien vieressä oleva kuvio on ihan oma innovaatio. Resorit on suljettua vale-valepalmikkoa. Tai siksi mä tuota kutsun, saattaa sillä joku oikea nimikin olla? Se näyttää valepalmikolta, mutta neulon sen helpommalla tavalla: nostan kolmesta oikeasta silmukasta ensimmäisen kahden seuraavan yli ja lisään langankierron vasta seuraavalla kierroksella. On musta helpompaa ja nopeampaa näin, kun ei tarvitse siirrellä silmukoita eestaas puikolta toiselle.

Yllätyksekseni tykästyin lopputulokseen sen verran paljon, että ajattelin tehdä näihin lapaset ja piponkin tyyliin kerää koko sarja. Ja koska nämä ovat säärystimet, teen näihin myös (mahdollisesti napeilla kiinnitettävät?) sukkaosat niin että ovat monikäyttöisemmät. Ja jos vielä koko sarjan jälkeenkin himottaa neuloa lehtikuviota, niin mulla on mielessä useampikin näihin sopiva väriyhdistelmä (jonkin sortin masokistina ajattelin muun muassa sinappia..).

Lankakrapula

Ei näitä nyt niin paljon ollutkaan..

Ihan hyvä päiväsaalis.

Loppui harmaa lanka kesken työn, enkä meinannut millään uskoa, että sitä ei tosiaankaan löydy varastoista. Eli toisin sanoen: mikä ihana syy kasata kaikki langat sängyn päälle ja ihastella väriloistoa. Eihän niitä nyt niin paljon oikeastaan ole kun kerran kaikki kuvaan mahtuivat.

Takana oikealla olevat paksut akryylilangat on ostettu pitkää villatakkia varten, jonka kaavat on vasta omassa päässä. Ei lasketa lankavarastoihin, koska.. no, nehän on ikään kuin jo käytetty. Etuoikealla olevat Dropsin babymerinot ja kiiltävät taas on ostettu virkattua villatakkia varten, senkin kaavat ajatuksen asteella. Niitäkään ei siis lasketa. Etuvasemmalla olevat pumpulilangat taas on jotain ikivanhoja jämiä aikakaudelta vauva ja kotihoidonvapaa, ei niitäkään oikeastaan kannata laskea, roskiin joutaisivat. Lopputulema: hyvin voin ostaa lisää lankaa, ei ole yhtään liikaa.

Ajatuksista tekoihin eli tilaus Tapion Lankakauppaan (5 väriä Maijaa ja 4 väriä Nallea). Sitten muistin Lankamaailman viikkotarjouksen huovutettavista villalangoista. Pakko tilata kun on niin halpaa (neljää eri väriä, kutakin 300g satsi että varmasti riittää huopatossupariin).

Tässä vaiheessa oli jo vähän krapulainen olo, lähtiköhän taas lapasesta? Lupasin, etten vähään aikaan osta lankoja, paitsi tietenkin sitä harmaata seiskaveikkaa, joka loppui kesken. Niin ja ketunväristä Nallea, koska mulla on Suunnitelma. Jonka toteuttaminen on jo aloitettukin, mutta siitä myöhemmin.

Ja kuinkas sitten kävikään? Menin Postiin (siihen, joka on kierosti sijoitettu Citymarkettiin). Hain Lankamaailman paketin ja jotenkin ajauduin lankahyllylle. Lupa oli harmaalle ja ketulle, laittomasti otin ihan vaan pari kerää kun oli tarjouksessa. Ihmeellistä, miten täyttävää tavaraa villalanka on, kaksi muovikassillista tuli täyteen vaikka tosiaan vaan harmaata ja kettua ostin. Niin ja toista harmaata, Ja vähän luonnonvalkoista. Ja pikkuisen vaaleanpunaista, violettia, sinistä, vihreetä ja raidallista.

Kävin vielä Siwassa hakemassa Tapion kaupan tilauksen ja saaliin näette alemmassa kuvassa. Oo, juhlaa!

ps. Laskin äsken kuvasta, että 49 kerää lankaa. NELKYTÄYHEKSÄN. Ei juma. Tää ei ole enää tervettä.

Violenttia!

Ruskeiden sukkien jälkeen iski violetinhimo. Lankahyllyssä lojuva Polariskerä huhuili mulle kuin seireenit Odysseukselle. Eihän siinä auttanut muu kuin antautua addiktion vietäväksi ja aloittaa uudet sukat.

Näihin tein nyt niitä vihaisia kalloja, joita kokeilin ruskeissa sukissa. Seuraaviin laitan varmaan pyöreäsilmäisiä. Olis tuolla hyllyssä nimittäin lisää Polariksen sävyjä, saas nähdä milloin kuulen niiden kutsuhuudon.

Kauhean paksua tuo Seitsemän veljestä on Nallen ja Maijan jälkeen. Ajattelin ruskeita neuloessani, että kyllä tämä tästä, kunhan taas totun tähän paksumpaan. Kuvioista tulee kuitenkin mun makuun liian kömpelöitä ja kirjoneulekin on paksua tönkköä kun on ne langanjuoksut siellä nurjalla puolella. Taidanpa sukkahommeleissa pikkuhiljaa siirtyä ohuempiin lankoihin ja käyttää seiskaveikkavarastot villapaitoihin ja satunnaisiin saapassukkiin.

Näistäkin muuten piti tulla paaaljon lilammat kuin mitä tuli. Jotenkin vaan toi harmaa alkoi dominoida koko työtä. Jännää puuhaa tämä kun ei koskaan tiedä mitä puikoilta lopulta putoaa..