torstai 15. syyskuuta 2016

Violenttia!

Ruskeiden sukkien jälkeen iski violetinhimo. Lankahyllyssä lojuva Polariskerä huhuili mulle kuin seireenit Odysseukselle. Eihän siinä auttanut muu kuin antautua addiktion vietäväksi ja aloittaa uudet sukat.

Näihin tein nyt niitä vihaisia kalloja, joita kokeilin ruskeissa sukissa. Seuraaviin laitan varmaan pyöreäsilmäisiä. Olis tuolla hyllyssä nimittäin lisää Polariksen sävyjä, saas nähdä milloin kuulen niiden kutsuhuudon.

Kauhean paksua tuo Seitsemän veljestä on Nallen ja Maijan jälkeen. Ajattelin ruskeita neuloessani, että kyllä tämä tästä, kunhan taas totun tähän paksumpaan. Kuvioista tulee kuitenkin mun makuun liian kömpelöitä ja kirjoneulekin on paksua tönkköä kun on ne langanjuoksut siellä nurjalla puolella. Taidanpa sukkahommeleissa pikkuhiljaa siirtyä ohuempiin lankoihin ja käyttää seiskaveikkavarastot villapaitoihin ja satunnaisiin saapassukkiin.

Näistäkin muuten piti tulla paaaljon lilammat kuin mitä tuli. Jotenkin vaan toi harmaa alkoi dominoida koko työtä. Jännää puuhaa tämä kun ei koskaan tiedä mitä puikoilta lopulta putoaa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti