tiistai 30. elokuuta 2016

Saapas eipäs

Luulin, että tilkkutyö riittäisi, mutta ainakin yksi neule täytyy näköjään olla käsillä. Tilkkujutskia kun on aika vaikea tehdä metrossa, kokouksessa tai tentinvalvonnassa. Niinpä aloitin olosuhteiden pakosta saapassukkaprojektin. Niitä tarttee aina ja paksusta langasta tulee nopeasti valmista.

Ei muuta kuin innokkaasti kutomaan. Sain yhden  melkein polvipituisen sukan päättelyä vaille valmiiksi, katsoin sitä ja totesin, että ei ole mun sukka. Ihan oli ruma ja tavallinen. Purkuunhan se meni ja uutta puikoille. Nyt menossa Novitan rusehtavanharmaasta ja luonnonvalkoisesta sukkalangasta sekä kahdesta erivärisestä seiskaveikasta kallosukat (todella yllättävää) ja niin on kutominen taas juhlaa! Näissä on koko pohja vahvistettua neuletta, että tulee paksumpi, pehmeämpi ja kestävämpi. Muuten jalkaterä (ja nilkan kohta) on tiukasti istuva, että pysyy paremmin jalassa. Mikään ole niin ärsyttävää, kuin saappaan kärkeen valuva sukka. Varpaiden kohdalle kokeilin laittaa joustinneuletta, että mahtuu pakkasella liikuttamaan varpaita lämpimikseen. Nilkassa on suljettua joustinneuletta, saas nähdä onko toimiva ratkaisu. Kalloillekin kokeilin erilaisia ilmeitä, ilkeästä kallosta tuli niin hyvä, että pääsee jatkoon.

Kuten kuvasta näkee, neulon sukat (aina) pyöröillä. Ne ei kilise, puikot ei putoa, "saumakohtia" tulee vain kaksi ja kerralla näkyy puolet silmukoista eli kirjoneuletta on kivempi tehdä näillä. Nopeampikin on tämä systeemi kuin viiden puikon kanssa sählääminen, joksi se mulla aina menee kun on liikaa liikkuvia osia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti