Helvetinkone laulaa

Yli vuoden kestänyt neulomistauko on ohi: Mulla on Brother- merkkinen helvetinkone! Jos Dante olisi elänyt tämän vehkeen kanssa samalla aikakaudella, olisi se hyvinkin voinut kirjoittaa Jumalaisen näytelmänsä Kiirastulen kolmanteen piiriin joukon raivopäissään neulekonettaan säpäleiksi hakkaavia syntisiä.

Aikaisemmin hankitun Eva- neulekoneen kanssa meni hermo jo hyvin varhaisessa vaiheessa eli kun piti aloittaa koneen huolto: Iso osa neulapetiä paikallaan pitävistä ruuveista oli sökönä, ts. niiden kanta oli yhtä sosetta, joten jäi sitten se kone avaamatta ja putsaamatta. Aattelin, että pitäköön tunkkinsa, mokoma romu. Että palaan asiaan, kunhan kiireet hellittää. No ei ole hellittänyt vielä. Sitten elämääni ilmestyi Facen neulekoneiden osto- ja myyntiryhmän kautta Täydellinen Kone. 

 

 Kuva 1: TaDaa! Ensimmäiset koneella neulotut sukat, lanka Socki Fine. Valitsin tarkoituksella rumimmanvärisen lankavaihtoehdon, jottei harmita jos sukka epäonnistuu ja lanka menee hukkaan. Nämä on täynnä virheitä, mutta sain ne korjattua piiloon viimeistelyvaiheessa.

 

Kasasin Täydellisen Koneen tuosta vaan, olinhan jo harjoitellut romulla. Neuloa hujautin sillä mallitilkun myös tuosta vaan, huis!, ja näin jo mielessäni itseni tahkoamassa sillä toinen toistaan upeampia asukokonaisuuksia. Miten väärässä olinkaan. Kone teeskenteli alkututtavuuden aikana olevansa täydellisen yhteistyökykyinen smooth operator, mutta totuus valkeni aika pian. Tyyppi olikin pahemmanlaatuinen drama queen, jolle ei kelpaa mikään eikä sen toiminnassa ole mitään johdonmukaista. Sille ei esimerkiksi käynyt  langan vaihtaminen toiseen, samanpaksuiseen lankaan kesken työn. Ei todellakaan. Käsin neuloessahan kaikki 100g/420m paksuiset langat on ns. samanpaksuisia, mutta neulekoneelle ne on IHAN ERI ASIA. Pitää olla samaa merkkiä, eikä sekään aina riitä, vaan pitää olla jopa samaa väriä. Muuten alkaa kelkka jumittamaan, silmukat putoilemaan ja neuloja vääntymään. Ette tiedäkään, kuinka monta kertaa jouduin alussa käymään kaikki 200 neulaa yksitellen läpi, että löysin sen yhden vääntyneen sieltä välistä. Nyt oon lajitellut kaikki fingering-paksuiset lankani uudestaan: aikaisemmin ne oli kauniisti ja harmonisesti värilajiteltu, nyt sen mukaan mitä helvetinkone suostuu neulomaan samoilla asetuksilla. Esteettinen silmäni kärsii kovin tästä uudesta järjestyksestä: lankakorit näyttää sillisalaatilta ja Venla-kori suorastaan rumalta. 

Kuva 2: Toiset koneella neulotut sukat. Nämä on tehty ICE Yarnsin bamboo-merinosta yhdistelemällä neljää eriväristä pätkävärjättyä lankaa. Vielä on useita virheitä per sukka, mutta lopputulos on jo paljon siistimpi kuin ekoissa sukissa.

Aloitan sukan aloituskammalla, jolloin siihen jää sukansuuhun avonaiset silmukat jotta saan kudottua resorin jälkikäteen käsin. Neulekonehan ei yksitasoisena tee kuin oikeaa silmukkaa, eli pitää olla alataso, jos haluaa nurjia silmukoita. Alataso on kuitenkin asentamatta vielä, koska tämän yhden levelin kanssakin on vielä toistaiseksi ihan tarpeeksi tekemistä. Mutta siis siihen aloitukseen. Jos kelkkaa siirtävä tai langanpäästä kiinni pitävä käsi on liian nopea/hidas tai eri käsien liikkeet eivät ole ihan synkronissa, menee aloitus pieleen: lanka takertuu kelkan harjaksiin, lanka ei mene ollenkaan neuloille tai neuloilla on kauniiden silmukanalkujen sijaan jonkinlainen epämääräinen lankasykerö. Hommaa täytyy vaan toistaa niin monta kertaa, että liikesarja menee lihasmuistiin elikkäs aivoihin muodostuvat uudet hermoratayhteydet vahvistuvat.

Kuva 3: Kolmannet koneella neulotut sukat. Näissä on samaa bambu-merinoa kuin edellisissäkin ja lisäksi mustaa Venlaa. Tsiisus mikä päättely oli näissä, ainakin miljoona langanpäätä. Helvetinkoneeseen olisi 4-värilanganvaihtaja, mutta mallia alataso eli en voi vielä käyttää sitä kun teen pelkällä ylätasolla. Venla on aina tuntunut sormiin jotenkin veltolta langalta, ja ilmeisesti konekin on samaa mieltä. Neuloo sitä kyllä, mutta joutuu olemaan koko ajan tarkkana langankireyden kanssa.

  

Nyt päästiinkin ytimeen eli langankireyteen! Lanka tulee kelkkaan niiden sellaisten hyönteisten tuntosarvien kautta (ja kulkee myös kolmen eri jutun läpi ennen niitä). Unohdin tuntosarven alussa noin tuhat kertaa ja ihmettelin kiukkuisena, miksi kone ryttää langan, tekee ihme lenksuja sinne tänne ja lopulta jumittaa kelkan. Nyt tiedän, että kun olen vaarassa puhkoa silmäni alas kaartuvaan metallipiuhaan, lanka on hyvin. Oon myös niin pro, että osaan jopa tarvittaessa kiristää lankaa kädellä, jos koneen kiristimissä ei tiukkuus riitä.  

Toinen tärkeä kireys on koneesta roikkuvan neuleen kireys eli painojen asettaminen. Meni aika monta sukkaa jo ihan alkuvaiheessa pieleen, ennen kuin opin sijoittamaan painot oikein. Jos painoja ei ole, putoaa jo neulotut silmukat neuloilta, eli ne on tosi tärkeät. Jos taas niitä on liikaa tai väärissä paikoissa tulee neuleeseen löysiä silmukoita reunoille, tai reunasilmukat, yllätys yllätys, putoavat taas neuloilta. Mulla on pahvilaatikollinen pieleen menneitä sukan aloituksia, sellaisia erilevyisiä ja - värisiä suikaleita. Eivät mene hukkaan, meinaan koostaa niistä itselleni kärsimysnutun, kunhan matskua kertyy tarpeeksi. En jotenkin usko, että nutun valmistuminen jäisi kiinni suikaleiden määrästä, niitä tulee koko ajan lisää.

  Kuva 4: Neljännet koneella neulotut sukat, nyt 1-säikeisestä Viking Nordlysistä. Vähän epäilin, että toimiiko moinen lanka, mutta ihan hyvinhän se meni. Tähänkin valitsin rumimman sen merkkisen langan, ettei harmita jos menee ihan pipariksi. Näistä tuli vähän lötköt, eli oli ilmeisesti liian suuri silmukkakoko.

 

Nyt kun homma alkaa olla hallussa menee kahteen sukkaan alle tunti. Koneen ääressä siis. Koska teen vain yhdellä tasolla, tulee sukkakin tasona eli se pitää vielä ommella käsin tuubiksi. Ja sitten myös se resori pitää tehdä, eli ei nämä nyt ihan hetkessä valmistu koneellakaan. Näillä asetuksilla saan yhden sukkaparin kaikkine työvaiheineen tehtyä noin kolmessa illassa. 

 Kuva 5. Viidennet koneella tehdyt sukat, nyt uskalsin jo kokeilla uudestaan Nallea (tein ekat kokeilut Nallella, mutten saanut sitä toimimaan ollenkaan). Langankiristimessä ei säädöt riitä, joten joudun kiristämään lankaa toisella kädellä kelkkaa siirtäessä, muuten tulee  reunoihin ylimääräisiä lankalenkkejä. Näissä ei ollut enää kuin yksi virhe!

 

Kunhan saan asennettua alatason (ja opittua sen mukanaan tuomat uudet kujeet), ei tarvitse enää neuloa resoria käsin eikä ommella sukkaa koko pituudelta kasaan. Siihen vaiheeseen siirryn sitten, kun olen tyytyväinen yhden tason sukan lopputulokseen. Tokihan tässä mieli tekisi ryhtyä hurjaksi ja pyöräyttää villapaita tai pari tuosta vaan, mutta yritän hillitä itseäni: mulla on edelleenkin ainakin 20 keskeneräistä käsinneulottavaa työtä odottelemassa loppuunsaattamista. Olen tässä pakkotauon aikana viimeistellyt ja kasannut ison määrän keskeneräisiä, eikä ne näytä silti vähenevän yhtään..