Tunnisteet

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Värikäs-Pertsa ja sen kaverit

Ooo, huomaatteko, tyylikäs vyöte ja tuotemerkki!




En yleensä neulo perussukkia, koska puuduttaa se yhtämittainen saman toistaminen. Ihan sama, onko joustinta vai sileetä, ei vaan pysty.

Viime syksynä palkkaduuni vei elämästäni normaalia suuremman palasen, joten viitsimistä ja aikaa ei riittänyt kässäjuttuihin entiseen malliin. Olen toki kutonut koko ajan jotain, mutta yksinkertaisempaa ja edistynyt hitaammin. Kolmet KalloManiat tuli tehtyä valmiiksi, sitten leikittelin Novitan Pilvellä käyttämällä sitä efektilankana kaksissa sukissa. Muuten oon vaan pukannut pertsaa.


Viisi viikkoa ennen joulua heräsin loistavaan ideaan, että kudonpa tässä pikaisesti villasukat tallilaisille. Ostamatta lisää lankoja.  Ja käyttämällä sellaisia lankoja, jotka eivät ole sopineet kirjo- tai pintaneuleisiin. Aitoja pertsalankoja siis. Niinpä kasasin kaikki omistamani seiskaveikka-paksuiset pätkärääkätyt jenkat, polkat, aurorat, viidakot summuut sekä vielä kaupanpäällisiksi läjän nostalgioita, joiden kanssa olen ollut aivan ihmeissäni kun eivät sovi mihinkään työhön. Tein jokaisesta väristä kaksi kerää (koska kudoin sukat looppaamalla kaksi yhtä aikaa) ja aloin leikkiä väreillä. Siitä tuli hauskaa! Ei oo todellista, pertsailu olikin yhtäkkiä kivaa!


 Viisi viikkoa olisi ollut viidelle sukkaparille ihan ruhtinaallinen aika, mutta tiukille se lopulta meni. (Viidennet sukat valmistuivat vasta joulun jälkeen, mutta se ei haitannut koska niitä ei oltu tarkoitettu aattona annettaviksi.) Ihan vaan tiedoksi teille ei-heppaihmisille ja ei-tallinpitäjille, että sadekelit ovat hyvin syvältä hanurista (arvioisin, että jostain rektumin ja kolonin välimaastosta). Jokainen vesisadepäivä lisää töitä tunnin verran, lumisade jopa 3 tuntia. Tohon päälle vielä pari flunssaa, yksi reissu ja jäätävä työruuhka duuniduunissa niin avot, urakkahan kus.. eiku viivästyi aika lailla.




Koska leikin erivärisillä langoilla ja kudoin kahta sukkaa yhtäaikaa, olisi langanpäitä tai toisiinsa sotkeentuvia lankakeriä ollut ihan riittämiin ellen olisi päätellyt niitä matkan varrella. Sellainenkin hifistelyetu tässä samantien päättelyssä on, että yhteen villasukkaan tulee tasan yksi (1) solmu eli lopetussolmu! Eikös ne vanhat ja viisaat ole sanoneet, että villasukkaan ei solmut kuulu. Mikä on ihan loogista, koska solmut tuppaa käytössä löystymään ja aukeamaan ja sukka siitä ilosesti purkautumaan. Tällä päättelytyylillä sukan sisään jää normaalia pitemmät hännät lankaa (koska liian lyhyet punkee vikkelästi sukan päällipuolelle), mut kaikkeehan ei voi saada.

Vyötteissä on myös pesuohjeet, ettei saajat pese sukkiaan kuoliaaksi. Novitan ja Alizen langat on silleesti hyviä, että niiden kanssa ei mulla ole ollut juurikaan huopaantumisongelmia, mutta Sockista en vielä tiedä. Huhut kertovat, että sillä neulotut pitäisi pestä kolmessakympissä. Toisaalta villan pitäisi luonnonkuituna kestää korkeitakin lämpötiloja, että olisko se sittenkin se linkous, joka ne sukat oikeasti tappaa? Tai lämpötila plus linkous? Liian ahtaasti täytetty pesukone? Väärä pesuaine? Itse pesen villasukat aina omana pyykkinään, etteivät joudu hankauksiin karheiden tekstiilien kuten pyyhkeiden tai farkkujen kanssa. Ja ihan tavallista jauhemaista pesupulveria käytän.

Mulla on jostain kummallisesta syystä niin paljon villasukkia, että koneen saa helposti täyteen ja vielä jää ylikin. Sukat on jaettu neljään kastiin: 1. paraatisukat julkiseen käpistelyyn, 2. saapassukat talli- ja pihahommiin sekä näiden välimaastossa 3. luokka nimeltä himppesukat, jotka on astetta parempaa sakkia kun noi tallisukat. 4. ryhmä on ohuet sukat, jotka on fingering -paksuisella langalla neulottuja kesä- ja himasukkia. Tavallisia sukkia käytän tosi harvoin, lähinnä silloin kun kenkiin ei mahdu edes 4-säikeisellä neulotut tai pitää jostain syystä näyttää aikuiselta (mihin ei kyllä valitettavasti pelkkä sukkatyylin muuttaminen auta...)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti