Ei tullut sukkia vaan hanskaleet

Viimeistelemätön ja peukaloton 

lohikäärmeenselkähanskale.

Nopeita ja helppoja sukkia lähdin tekemään, mutta vaikeet ja hitaat kämmekkäät tuli. Tai siis on tuloillaan. Käy usein niin kuin hiiri kissan räätälinä -sadussa. Että takkia rupean tekemään mutta tuluskukkarohan siitä tulee.

Homma meni ns. käteen (hah, kirjaimellisesti) jo alkutekijöissään, koska sukasta tuli liian kapea. En ole aikaisemmin kutonut mitään Novitan Niitystä ja vyötteen ohjeistus johti harhaan. Päätin sitten vaihtaa suunnitelmaa vauhdissa ja tehdäkin kämmekkäät. Joo, ihan hyvä idea, MUTTA. Peukaloaukko. Sen kohdallahan piirakkakuviota pitää tehdä tasona. Kyllä meni sormi suuhun ekalla nurjalla kierroksella. Tokalla siellä suussa olikin sitten jo koko nyrkki. (Kolmannella nielaisin koko käden.)

Sinällään nurjan puolen neulominen ei ollut ongelma, suljetussa joustinneuleessa nurjat neulotaan kiertäen ja piirakassa langankierron suunta on oleellinen, mutta ne kavennukset! Kaameeta mössöä niiden kohta. Nukuin yön yli ja keksin ratkaisun (KVG ei toiminut, koska kukaan ei ilmeisesti ole rehvastellut netissä hallitsevansa tasopiirakan jaloa taitoa). Jätin nurjalla kavennukset tekemättä ja tein ne siinä vaiheessa, kun olin niiden kohdalla oikeaa neulottaessa. Oli hankalaa, vaikka käytin pieniä renkaita paikkamerkkinä. Sitten valkeni, että hei, sen neuleenhan voi muuten kääntää kädessä ja neuloa ne kavennukset fasadipuolelta. Johan alkoi pelittää.

Miksiköhän tätä mallia sanotaan piirakaksi? Mulle tulee kyllä ensimmäisenä mieleen lohikäärmeen selkäharjanteet ja toisena klingonit (nuo Star trekin sotaisat nystyränaamat).